Helsingin Sanomien haastattelemien Maahanmuuttoviraston työntekijöiden mukaan viime vuonna alkanut pakolaiskriisi ja toisaalta tiukentuneet turvapaikkalinjaukset ovat ajaneet heidät kovaan ristipaineeseen. Kova kiire ja paine aiheuttavat, että turvapaikkapäätöksiin ei ehditä paneutua riittävästi.
Työntekijöille on eri yhteyksissä painotettu, että ”koko Suomi” seuraa, miten paljon päätöksiä tehdään. Ylitarkastajan työ on vaativaa: Lähtömaiden tilanteet ovat sekavia ja tulijoiden kokemukset usein raskaita. Hakijoiden joukossa on pahaa väkivaltaa kokeneita ja hädänalaisia, mutta myös onneaan kokeilevia. Monet haastatellut työntekijät sanovat, että järjestelmää käytetään myös jatkuvasti väärin. Turvapaikanhakijalla saattaa olla houkutus liioitella tai vääristellä tarinaansa saadakseen suojelua.
‒ Virheitä tapahtuu ihan varmasti. Jotkut, jotka eivät tarvitsisi turvapaikkaa, saavat sen, ja sellaiset, jotka ovat suojelun tarpeessa, jäävät ilman, koska me ei ehditä tutkia tapauksia kunnolla, me hutiloidaan, sanoo eräs virkamies.
Painetta on tullut poliitikoilta, rajavartiolaitokselta, tiedotusvälineiltä, kansalaisjärjestöiltä, kansalaisilta ja tietysti turvapaikanhakijoilta, jotka odottavat päätöstä eli tietoa kohtalostaan. Epätietoisia on yhä noin 14 000.
‒ Meillä on niin rajut tulostavoitteet, että niihin on melkeinpä mahdotonta päästä. Ihmiset väsyvät todella pahasti. Puhuttelun laatu kärsii, ja silloin myös hakijoiden oikeusturva vaarantuu, sanoo eräs Migrin työntekijä.
Viime syksynä ja alkuvuonna Migri palkkasi satoja uusia virkamiehiä. Työtahti kuitenkin kiristyi huomattavasti, kun turvapaikanhakijoita oli niin paljon.
Sisäministeriö asetti Migrille vuoden 2016 tavoitteeksi, että henkilövuotta kohden päätöksiä piti syntyä 70 prosenttia aiempaa enemmän. Aiemmin hakijoiden puhuttelut kestivät 4–7 tuntia, nykyään korkeintaan kolme. Siinä ajassa ei välttämättä ehdi kysyä kaikkia olennaisia kysymyksiä etenkään silloin, jos tapaus on monimutkainen.
Migri tiedotti toukokuussa, että turvallisuustilanne Irakissa, Afganistanissa ja Somaliassa on hiljalleen parantunut, minkä vuoksi näistä maista tulevien on entistä vaikeampi saada kansainvälistä suojelua Suomessa.
Monet virkamiehet kannattavat osaa turvapaikan myöntämiseen tehdyistä kiristyksistä. Esimerkiksi sitä, että nykyisin päätökset tehdään aina hakijan yksilöllisen tilanteen perusteella. Aiemmin ihminen saattoi saada suojelua vain siksi, että tuli tietyltä alueelta.
