Työmarkkinaosapuolet ovat linjanneet, että paikallisen sopimuksen voi tehdä vain luottamusmies, jos työehtosopimuksessa on näin määrätty.
Suomen yrittäjät vastustaa tätä tulkintaa. Yrittäjien mukaan se tarkoittaisi sitä, että työnantajan täytyisi sitoutua luottamusmiesjärjestelmään voidakseen sopia paikallisesti.
– Kyllä luottamusmiehellä tarkoitetaan aina työehtosopimukseen perustuvaa luottamusmiestä ja käytännössä sellainen on niillä työpaikoilla, joissa työnantaja noudattaa liiton jäsenyyden perusteella työehtosopimusta, työ- ja sosiaalioikeuden professori Jaana Paanetoja sanoo.
Laissa on säädetty mahdollisuus valita luottamusvaltuutettu sellaisilla työpaikoilla, joissa ei noudateta työehtosopimusta ja joissa ei sen vuoksi ole käytössä luottamusmiesmekanismia.
– Jos työehtosopimuksessa on annettu sopiminen luottamusmiehelle, toki työehtosopimusosapuolet ovat tarkoittaneet omaa luottamusmiestään. Viime kädessä asia on ratkaistava työehtosopimusmääräyksen tulkinnalla.
Palkansaajajärjestöjen näkemyksen mukaan luottamusmiehen valinta ei edellytä työnantajan järjestäytymistä eli liittymistä liittoon.
Paanetojan mukaan järjestäytymättömässä eli liittoon kuulumattomassa yrityksessä voidaan kyllä valita luottamusmies, mutta se ei ole yleistä. Luottamusmiehen valinta riippuu siitä, hyväksyykö työnantaja valinnan vai ei.
– Sellaisiakin villejä työnantajia on, joissa luottamusmies on valittu, mutta se ei ole mikään yleinen käytäntö. Sen takia laissa on nimenomaan säädetty luottamusvaltuutettu. Eihän sellaista pykälää olisi tarvittu, jos tämä toimisi eri tavoin.
Villillä työnantajalla tarkoitetaan yritystä, joka ei kuulu työnantajaliittoon. Työehtosopimuksessa on määräykset siitä, miten luottamusmiesvaali toimitetaan ja ketkä vaaleihin voivat osallistua.
Kytkös työntekijäliittoon?
Suomen yrittäjät on esittänyt, että paikallisen sopimisen osapuolena voisi olla myös luottamusvaltuutettu, mutta tämä ei palkansaajajärjestöille sovi. Akava on tyrmännyt ehdotuksen julkisesti.
Paanetoja aprikoi, tarkoittavatko palkansaajajärjestöt, että paikalliseen sopimiseen osallistuvalla työntekijöiden edustajalla pitäisi olla jokin kytkentä työntekijäpuolen liittoon.
– Jos sanotaan, että luottamusvaltuutettu ei kelpaa, se on suoraan sanottuna hämärä, epäselvä ilmaisu. Mitä tällä haetaan sitten? Tarkoittaako se sitä, että työntekijöiden edustajana toimivan pitäisi aina olla ammattiliiton jäsen?
Paanetojan mukaan luottamusvaltuutettu on nimenomaan tarkoitettu verrannolliseksi luottamusmiehelle niillä työpaikoilla, joilla ei ole voitu valita työehtosopimusten määräämää luottamusmiestä.
Sopimiseen mallia työaikalaista
Suomen yrittäjät on ehdottanut, että työaikalain 10 §:ää voitaisiin soveltaa paikalliseen sopimiseen. Pykälän mukaan ensisijainen sopimusosapuoli on luottamusmies. Jos sitä ei ole, niin luottamusvaltuutettu ja jos sitäkään ei ole, niin henkilöstö tai henkilöstöryhmä yhdessä, ei koskaan yksittäinen työntekijä.
– Jos tämä on se koko portaikko, kun se on työaikalain puolella havaittu hyväksi, niin toki tämä voisi olla mallina muissakin asioissa.
Paanetoja kannustaa miettimään juuri tämäntyyppisiä malleja, miten sopiminen voitaisiin järjestää paikallisesti.
Paanetoja huomauttaa, että jos paikallinen sopiminen edellyttää luottamusmiehen kanssa sopimista, niin se muodostuu sopimisen esteeksi.
– Jos se on kytketty siihen, että luottamusmies on sopijapuoli, niin ei sellaista sopimusta voi tehdä, ellei sellaista sopijapuolta työpaikalla ole, Paanetoja toteaa.
