Huonoksi onnekseni minulla oli muutto meneillään.
Taistellessaan lumenpaljoutta vastaan kaupunki ja kiinteistönhuoltoyhtiöt höyläsivät ja kiillottivat jalkakäytävät ja piha-alueet luistinradoiksi. Muuttolaatikoita kantaessani 5.2. jalka hieman lipesi, ja tunsin ikävän vihlaisun vatsassani. Karuselli alkoi siitä.
Hakeuduin 18.2. työpaikan työterveyslääkärille. Hän sanoi, että hyvä kun tulit, vaikuttaa tyrältä, ja se voi olla vaarallinenkin. Hän piti tukivyötä hyvänä ideana. Kävin heti seuraavana päivänä hankkimassa sen.
Vaiva ei poistunut eikä lieventynytkään, ja 3.3. varasin uudelleen ajan työterveyslääkärille. Vastaanotolla 10.3. hän passitti minut erikoislääkärille. Gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri arvioi 13.3., ettei molemminpuolinen nivustyrä omia aikojaan parane. Hän kirjoitti lähetteen leikkaukseen.
Se tehtiin maanantaina 7.4. työterveyshuollon lääkäriaseman sairaalassa, josta kotiuduin seuraavana aamuna. Sairauslomaa määrättiin kyseinen viikko. Leikkaushaava parani ja tikit poistettiin.
Parin viikon kuluttua jouduin jälleen hakeutumaan työterveyslääkärille, koska olin jo jonkin aikaa yskinyt verisiä ysköksiä aamuisin. Lääkäri totesi 22.4., ettei ollut ollenkaan tavatonta, että nukutuksen ja leikkauksen aikana henkitorveen työnnetty intubaatioputki hieman ärsyttää kurkkua. Hän määräsi limaa irrottavaa yskänlääkettä ja neuvoi odottamaan rauhassa.
Keuhkoistani otettiin röntgenkuva vielä samana päivänä, mutta siinä ei näkynyt mitään erityistä.
Kesäloma-ajan hiljalleen lähestyessä kävin 25.6. työterveyslääkärillä kertomassa, että joka-aamuinen veren syljeskeleminen sen kuin jatkuu. Hän lähetti minut nenän sivuonteloiden röntgenkuvaan sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärille 27.6. tähystettäväksi.
Tähystyksessä ei löytynyt syytä veren tihkumiseen, joten lääkäri lähetti minut keuhkotautien erikoislääkärille. Ensimmäisenä kesälomapäivänäni 30.6. keuhkospesialisti havaitsi keuhkojani stetoskoopilla kuunnellessaan sivutuotteena merkkejä sydämen rytmihäiriöstä. Keuhkolääkäri kirjoitti lähetteen tietokonetomografiaan HUS:iin.
Nyt vauhti alkoi kiihtyä.
Seuraavana päivänä työterveyslääkäri soitti ja lähetti sydänfilmiin työterveysasemalle. EKG otettiin 2.7. Seuraavana päivänä 3.7. työterveyslääkäri soitti aamulla ja varasi minulle vielä samalle päivälle vastaanottoajan sekä laboratorioajan laajoja verikokeita varten.
Hän myös kirjoitti minulle reseptin verenohennuslääkkeestä, jota tuli käyttää joka päivä, jotta sydämen eteisvärinästä mahdollisesti aiheutuva vajaatehoisuus ei johtaisi verisuonitukoksiin. Myös verenpainetta ja pulssia alentavaa beetasalpaajaa oli käytettävä tästedes päivittäin.
Myös seuraavan viikon aluksi 7.7. olin laboratoriossa verikokeessa ja sen perään työterveyslääkärin vastaanotolla. Verikokeiden tuloksista hän soitti seuraavana päivänä, jolloin myös Meilahdesta soitettiin tulevista tutkimuksista.
Verikoe ja sydänfilmi otettiin 10.7. HUS:issa, mutta verikoe 14.7. myös työterveysasemalla, koska terveydenhuollon organisaatiot eivät voi vaihtaa tietoja keskenään. Samana päivänä minulle tehtiin myös tietokonetomografia eli viipalekuvaus HUS:n Lastenklinikalla.
Lääkäri kertoi puhelimitse 15.7. työterveyslaboratorion verikokeen tulokset. Seuraavan kerran olin samassa laboratoriossa samassa INR-verikokeessa 23.7., koska veren hyytyvyyttä piti seurata viikoittain. Samana päivänä olin jälleen HUS:issa, nyt EKG:ssä sekä keuhkopoliklinikalla tutkimuksissa.
Työterveysaseman laboratoriossa verikokeessa kävin taas 30.7., niin kuin vuoden loppuun saakka joka viikko. Usein oli kontrollikäynti työterveyslääkärillä seuraavana päivänä, välillä vain puhelinaika.
Työterveyslääkäri oli jo jonkin aikaa suosittanut hakeutumista kaupungin sairaalaan rytminsiirtoon, koska sydämen eteisvärinä oli havaittavissa jatkuvasti. Tosin se oli täysin oireeton.
Keuhkospesialistille olin 15.7. ehdottanut, että tutkittaisiin näytteet verijuovia sisältävistä aamuysköksistäni. Hän kirjoittikin lähetteen Huslabiin, jonne toimitin kolmen peräkkäisen aamun yskösnäytteet tutkittaviksi 7.8. Mikäli tuberkuloosista olisi ollut viitteitä, tieto olisi tullut muutaman viikon kuluttua.
HUS:in laboratoriossa Meilahdessa kävin sekä verikokeessa että sydänfilmissä 11.8., koska samalla viikolla tehtiin HUS:issa kaksi lisätutkimusta.
Spirometriassa eli keuhkojen tilavuutta ja tehoa mittaavassa kokeessa olin Meilahdessa sisätautien poliklinikalla 14.8. Keuhkoputken tähystys, bronkoskopia, tehtiin 15.8.
Spirometriakokeen tulokset lähetin 10.9. myös työterveyslääkärille tiedoksi. Ne osoittivat hengityskapasiteetin alenemaa, joka ilmeisesti ainakin osittain johtui keuhkoissa olevasta limasta, mikä tähystyksessäkin oli havaittu. Kaksikin inhalaattoria minulle oli määrätty, mutta ne vain ärsyttivät kurkkua ja käheyttivät äänen, joten luovuin niiden käytöstä pian.
Huslabin verikoe ja EKG 4.11. pohjustivat kardiologin vastaanottoa ja ultraäänitutkimusta Haartmanin sairaalassa 7.11. Myös kardiologi suositti, että nukutuksessa sähköiskulla suoritettavaa rytminsiirtoa kokeiltaisiin kerran.
Mikäli rytmi sitten ei pysyisi tasaisena, voitaisiin tilanne hyväksyä, koska eteisvärinä tapauksessani oli oireeton eikä ollut tiedossa, kuinka kauan sydämen lyöntirytmi oli ollut tällainen.
Halusin miettiä viikonlopun ylitse. Kardiologin soittaessa 10.11. ilmoitin olevani valmis rytminsiirtoon. Aika sille oli varattu 20.11., mutta yksi verikoe näytti liian matalaa INR-arvoa, mikä siirsi toimenpidettä neljä viikkoa myöhemmäksi.
24.11. olin HUS:issa jälleen verikokeessa ja uudessa tietokonetomografiassa Lastenklinikalla. Tuloksista soitettiin 5.12. iltapäivällä odotettuani puhelua koko päivän. Keuhkoissa tai sydämessä ei edelleenkään näyttänyt olevan vikaa.
Keuhkotautilääkäri kysyi, että ”se veri niissä ysköksissä on sitten loppunut?” Vastasin, että päinvastoin. Syljin edelleen joka aamu verta selvittäessäni kurkkuani. Sanoin uskovani, että asuntoni voimakas koneellinen ilmanvaihto ja kuiva huoneilma aiheuttivat ärsytyksen kurkunpäässä. Myös työpaikalla ilma on kuiva.
15.12. olin verikokeessa työterveysasemalla ja seuraavana aamuna verikokeessa ja sydänfilmissä Huslabissa. Rytminsiirto tehtiin Haartmanissa 18.12. ja 22.12. todettiin, ettei rytmi ollut pysynyt.
Vastaanotolla 20.1. kardiologi toteaa: ”Hyväksytään nyt pysyvä eteisvärinä sillä potilas kokee olevansa nyt täysin oireeton”. Sekä keuhko- että sydänspesialistin kirjallisessa lausunnossa otaksutaan, että oletukseni veristen yskösten syystä voi hyvinkin pitää paikkansa. Diagnoosikoneisto syytä ei ollut löytänyt.
Tällä erää tutkimuskaruselli on takanapäin. Sattumalöydöksenä havaitun oireettoman rytmihäiriön kanssa olen mahdollisesti elänyt ison osan iästäni. Veren syljeskely jatkuu.
Tässä ”potilaskertomuksessa” ei todennäköisesti ole läheskään kaikkia tutkimuksia ja kokeita, koska olen palauttanut niitä mieleeni kalentereja selaillen. Korostan, että uskon kaikkien minua hoitaneiden ja tutkineiden tehneen vilpittömästi parhaansa minun hyväkseni. PP
Lue myös:
