Mikäli kasvi tai eliö meille on vaivihkaa livahtanut, se ei hevin täältä lähde. Tulokas asettuu osaksi ekosysteemiämme, aiheuttaa muutoksia, vahinkoa ja myös iloa. Vieraslajeista voi olla myös hyötyä. Kun tänään puhumme vieraslajeista, muistaa täytyy, että jääkauden jälkeen me kaikki täällä elävät olemme alkujaan eräänlaisia vieraslajeja. Vieraslajeja käsittelevä tietokirja kertoo suurimman syyllisen: se on ihminen.
Maanviljelyn historiamme on noin 7 000 vuoden ikäinen. Keskiaikaisissa luostaripuutarhoissa eli hyötykasveja: rohdosyrttejä vaivoihin sekä mauste- ja ravintokasveja. Kaupankäynti edisti niiden siirtymistä Suomeen ja vähitellen tavallisen kansankin kasvimaihin – sieltä edelleen osaksi luontoa.
Ihminen on kuljettanut kasveja ja eliöitä maista ja maanosista toiseen. Osa villieläimistä on toki itse kulkeutunut, mutta matkailu, tavarankuljetus ja liikenne ovat yhdessä ilmastomuutoksen kanssa syyllisiä siihen, että ympäristössämme tapahtuu väkivaltaisia muutoksia.
Ympäristöllemme vieraita kasvilajeja on ällistyttävän helppoa hankkia. Kaupankäynnin luonnetta kuvastaa se, että voit tilata mitä tahansa kasveja mistä tahansa maailmasta. Tutkijat löysivät 50 päivän seurannan kuluessa netistä tarjolla 2 625 eri kasvilajia, joista 510 on tunnettuja haitallisuudestaan, niistä 35 esiintyi maailman 100 haitallisimman vieraslajin listalla. Yksittäinen ihminen voi siis harrastaa luontoterroria tahallaan tai tahattomasti kenenkään voimatta estää.
Lajien taistelu elintilasta ja muotoutuminen uusiksi lajeiksi muuttaa lajikirjoa. Tienvarret, junaradat, vanhat satamat ja kaupunkien lähimetsät ovat oivallisia vieraskasvien esiintymispaikkoja.
Laivojen kuljettamassa painolastivedessä liikkuu valtava määrä Itämereen saapuvaa vierasta eliöstöä. Laivojen koon kasvaessa vesimassojen määrä paisuu, ja Itämeri ”rikastuu”. Painolastivesi pumpataan laivasta satamaa lähestyttäessä tai sinne tultua. Satama-alueet ovatkin tutkijalle mielenkiintoinen kohde. Bakteerit, virukset, planktoneliöt, madot, äyriäiset ja jopa kalat aiheuttavat yllätyksiä niin tutkijalle kuin luonnollekin.
Painolastivesien suhteen on kehitetty laitteistoa, joilla vesimassat tehdään vaarattomiksi. Mutta mikähän siinä on, että tässäkin tapauksessa jättilaivat tulevat vastuunkannossa viimeisimpänä? Pikkuveneissä on vessasäiliöt, mutta mammuttiristeilijät päästelevät tuhansien matkustajien aikaan saannoksia yhä vesiimme. Satojen lehmien tilat laskevat maahan kaiken, mutta parin hengen kesämökin pissoista täytyy kantaa suurta huolta.
Ihminen luonnon haittana
Luontoomme kuulumattomien haittalajien leviäminen on usein ihmisen tyhmyyden suoraa seurausta. Totta kai metsiimme on livahtanut tahattomastikin turkistarhoista minkkejä, mutta eivät turkiseläimiä vapauttamaan hiipineet ole todellisuudessa olleet luonnon- tai eläinten suojelijoita.
Vaikea uskoa todeksi, mutta monella luontoa puolustavalla punavihervegaanilla voi olla hoivattavanaan pari lihaa syövää kotikissaa. Niillä täytyy kuitenkin olla mahdollisuus myös omaan lajityypilliseen elämään kotipihan tai kesämökin ympäristössä: saada tappaa lähistössä kaikkea mahdollista liikkuvaa, minkin tapaan. Silti maamme kissojen hoivakodeissa elätetään tuhansia kissoja, ja niitä jaellaan kenelle tahansa. Maksajia ovat hyväuskoiset eläinystävät, näin ollen tietämättään luonnon viholliset.
Kissa onkin vapaana haitallinen vieraslaji, vaikka kissapolitrukit muuta väittävätkin. Esimerkiksi Englannin Bristolissa tutkijat havaitsivat, että kun kissoja oli 350 kappaletta neliökilometrillä, lintuja oli enää vain 1,17 lintua yhtä kissaa kohden. Ei siis turhaa, että kissa kuuluu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton maailman sadan pahimman vieraslajin joukkoon.
Ja se ettei Euroopan DAISIE-vieraslajisivuilla kissaa mainita, taitaa olla viekkaan lobbauksen seurausta. Olisikohan EU:n sihteeristössä niin lukuisa joukko vaikuttajia, joiden mielestä kissa on enemmän osoitus inhimillisyydestä ja eläinrakkaudesta, kuin mihin todellinen huoli ja vastuunkanto ympäristöstämme antaa aihetta?
Hallitsematon tulevaisuus – pelkkää omaa syytämme
On odotettavissa, että maahamme on tulossa lisää mm. kasvintuhoa aiheuttavia tauteja. Taimet kulkevat maasta toiseen vapaasti vailla tarkastuksia. Kirjan tekijät pelkäävät, että suurimpana uhkana metsillemme saattavat pian olla mäntyankeroinen ja lännenpahkaruoste. Ne voivat aiheuttaa satakertaisen tuhon verrattuna myrskyjen aiheuttamiin metsätuhoihin.
Tulevaisuus on arvailujen varassa. Luonnon ystävä -lehdessä vuonna 1902 A.J.Silfvenius totesi: ”Erittäin tärkeä syy tähän on m.m. jo huomauttamamme seikka, ettei hetikään aina lajin vahingollisuudesta sen koti maassa voi päättää, millainen sen merkitys on vieraissa seuduissa”.
Suomen kansallinen vieraslajistrategia saatiin valmiiksi vuonna 2012. Vieraslajilaki tuli voimaan 1.1.2016. Kuinka paljon siitä tiedetään ja sen suosituksia noudatetaan? Nyt jättiputken poistamiseen on velvollisuus. Vastuullinen matkailija ei tuo vieraita kasveja tai vapauta akvaariokaloja tai -sammakoita luonnon lampiin. Eläinrakkaus voi polkea luonnon oikeuksia.
Joskus vieraslaji saattaa kuitenkin koitua joillekin siunaukseksi. Isokokoinen kanadanhanhi on luonteeltaan sen verran äkkipikainen ja aggressiivinen, että se kykenee hätyyttämään joka ketut ja minkit pakosalle. Muut ranta- ja vesilinnut tästä hyötyvät.
Nimensä puolesta iljettävältä kuulostava ja näyttävä liejuputkimato on kyennyt selviytymään lajien sekamelskassa. Se on löytänyt ekosysteemissä uuden, aiemmin tuntemattoman ”ammatin”. Liejuputkimadot ovat erikoistuneet kaivautumaan parin kymmenen sentin syvyyteen löysään Itämeren pohjamutaan. Näin ne vievät happea syvälle ja vaikuttavat positiivisesti pohjan tilaan.
Maiju Lehtinen, Petri Nummi, Erkki Leppäkoski: Jättiputkesta citykaniin. Vieraslajit Suomessa. Docendo 2016.
KIRJOITTAJA: MARKKU JOKIPII
