Venäjän vuonna 2014 toteuttama Krimin valtaus vaikutti vielä taannoin eräänlaiselta presidentti Vladimir Putinin valtakauden eräänlaiselta huipentumalta. Kansainvälisen yhteisön laajasti tuomitsema toimi nosti hänen kansansuosionsa ennätyslukemiin ja vahvisti Kremlin aggressiivisen ulkopolitiikan kannatusta.
Nyt tilanne on kuitenkin tutkija Andreas Umlandin mukaan olennaisesti muuttunut.
– Venäläisten tuki liittämiselle on edelleen vahva, mutta alkuvaiheen euforia oli alkanut hiipua jo kauan ennen kuin koronaviruskriisi alkoi. Pakotteiden koettelema ja stagnaatiosta kärsivä Venäjän talous joutuu nyt kokemaan yhtä aikaa sekä energian hintojen sukelluksen että maailman vakavimpiin lukeutuvan koronavirusepidemian. Samaan aikaan kustannukset, joita Venäjän federaatiolle Krimin integroinnista aiheutuu, jatkavat kasvuaan, Prahan kansainvälisten suhteiden instituutissa työskentelevä Umland toteaa Atlantic Council -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Vaikka Putinin uskotaan pitävän kynsin hampain kiinni Ukrainalta anastamastaan Krimistä, niemimaa rasittaa Venäjän budjettia hänen mukaansa tavalla, jonka vuoksi sitä pidetään yhä raskaampana poliittisena taakkana.
Kruununjalokivestä tulikin rahareikä
Umland sanoo Putinin jo maaliskuussa 2014 vihjanneen Krimin liittämisen tähtitieteellisestä hinnasta vertaamalla sitä Saksan jälleenyhdistymiseen. Vallinneessa huumassa harva venäläinen kiinnitti siihen huomiota.
Vertaus Umlandin mukaan vääristelevä, koska Krimin haltuunotto perustui Venäjän sotilaalliseen aggressioon, kun taas Saksan yhdistymisen taustalla oli itäsaksalaisten halu vapautua Moskovan tukemasta kommunistisesta diktatuurista. Saksan kokemukset saattavat silti sisältää opetuksen venäläisille.
– Valloituksen väristykset ihastuttivat venäläisiä vuonna 2014. On kaikkea muuta kuin selvää, säilyykö suhtautuminen siihen yhtä positiivisena, kun laajentumispolitiikan kaikki kustannukset käyvät selville – varsinkaan tilanteessa, jossa Venäjän talous taantuu ja elintaso heikkenee, Umland sanoo.
Hän muistuttaa Venäjän talouden tilan vaikuttaneen kehnolta jo ennen koronaviruskriisin puhkeamista ja energian maailmanmarkkinahintojen rajua pudotusta. Kun hallituksen resurssit käyvät niukemmiksi ja yhä useampi venäläinen menettää valtiolta saamansa tuet, kritiikki Krimille osoitettua avokätisyyttä kohtaan muuttuu väistämättä äänekkäämmäksi.
– Ellei Venäjän taloudellinen menestys dramaattisesti kohene, se, minkä piti olla Putinin kunniakkain saavutus, saatetaan kohta nähdä ensisijaisesti ei-tervetulleena valtion varojen haaskauksena, hän toteaa.
