Euroopassa tapahtui vuonna 1990 hengästyttävän paljon. Berliinin muuri oli juuri murtunut, ja keskustelu uudesta, kylmän sodan jälkeisestä turvallisuusarkkitehtuurista kävi kiivaana. Jos Saksan liittotasavallan ulkoministeri Hans-Dietrich Genscherin silloinen visio olisi toteutunut, Eurooppa näyttäisi nyt kovin toisenlaiselta.
Hans-Dietrich Genscherin mielestä maanosan turvallisuusjärjestelmä olisi pitänyt uudistaa perustuksiaan myöten paneurooppalaisessa hengessä. Baijerin Tutzingissa tammikuussa 1990 hän ehdotti sekä Neuvostoliiton johtaman Varsovan liiton että Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton hajottamista.
Helmikuussa Genscher esitti amerikkalaiselle virkaveljelleen James Bakerille, että Naton ei tulisi laajentua sen enempää silloisen DDR:n alueelle kuin muuallekaan itäiseen Eurooppaan.
Saksan ulkoministerinä 1982–92 toimineen Genscherin lähes kolmenkymmenen vuoden takainen esitys saattaa olla merkityksellinen Euroopan nykyisenkin turvallisuustilanteen näkökulmasta.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin ajatuspajojen ja akateemisten instituutioiden verkoston tällä viikolla julkaiseman raportin mukaan se on nimittäin ainoa konkreettinen viite presidentti Mihail Gorbatshoville annetusta lupauksesta, että Nato ei laajentuisi itään. Yksi perusteelliseen taustatyöhön perustuvan raportin kirjoittajista on Helsingin yliopiston alaisen Eurooppa-tutkimuksen verkoston tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma.
Asia on Venäjän ja lännen välisten suhteiden kannalta olennainen. Muun muassa presidentti Vladimir Putin ja ulkoministeri Sergei Lavrov ovat toistuvasti syyttäneet länttä Naton laajentumista koskevien lupausten pettämisestä ja pyrkineet tällä oikeuttamaan esimerkiksi Venäjän toimia Ukrainassa.
Hämmentynyt Gorbatshov
Toukokuussa 1990 USA:n ulkoministeri James Baker vakuutti Mihail Gorbatshoville, että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssista (Etyk) pyrittäisiin luomaan pysyvä instituutio ja uuden Euroopan tärkeä kulmakivi.
Kun Gorbatshov nosti esiin ajatuksen Naton ja Varsovan liiton korvaamisesta uudella järjestelyllä, Baker torjui sen diplomaattisin sanakääntein.
– On mukavaa keskustella paneurooppalaisista turvallisuusrakenteista ja Etykin roolista. Se on suurenmoinen unelma, mutta vain unelma. Sillä välin Nato säilyy olemassa, hän totesi.
Euroopan murroksen nopea tempo yllätti raportin mukaan Gorbatshovin. Äskettäin julkisiksi tulleet asiakirjat osoittavat hänen vielä tammikuussa 1990 uskoneen, että hän kykenisi lykkäämään Saksojen yhdistymistä usealla vuodella ja säilyttämään Varsovan liiton. Yhdistyminen kuitenkin toteutui jo lokakuussa samana vuonna, ja Varsovan liitto lakkautettiin runsaat puoli vuotta myöhemmin.
Gorbatshovin virhearvio perustui ajatukseen Itä-Saksaan sijoitettujen 350 000 neuvostosotilaan vipuvaikutuksesta ja oletuksesta, että Ranska ja Britannia tukisivat hänen pyrkimyksiään.
Historia ei oikeuta Krimin valtausta
Raportin kirjoittajat muistuttavat 1990-luvun alun poikkeuksellisuudesta idän ja lännen välisissä suhteissa: tulkinnat vuoden 1975 Helsingin Ety-kokouksen päätösasiakirjaan kirjatuista valtioiden suvereniteettia ja keskinäisiä suhteita koskevista periaatteista olivat silloin muutaman vuoden ajan yhtenevät Moskovassa ja läntisissä pääkaupungeissa.
Koska Neuvostoliitto oli Gorbatshovin johdolla liikkunut kohti läntistä sosiaalidemokraattista ajattelua, kääntymys saattaisi olla jopa osuvampi termi kuin lähentyminen, raportissa todetaan. Yhdessä yössä se ei suinkaan tapahtunut, vaan kehitys oli alkanut jo joskus vuosien 1985 ja 1987 välisenä aikana.
Jo marraskuussa 1994 ääni Kremlin kellossa oli kuitenkin muuttunut: Venäjän presidentti Boris Jeltsin syytti Natoa uuden kahtiajaon synnyttämisestä Eurooppaan ja varoitti länttä ”kylmästä rauhasta”. Puheenvuoro heijasteli kokemusta Venäjän jäämisestä kylmän sodan jälkeisen Euroopan rakentumisessa äänivallattoman sivustakatsojan rooliin.
Viimeistään helmikuussa 2014 tapahtuneen Krimin valtauksen ja Ukrainan sodan myötä Venäjän ja lännen välillä vallitsee syvä epäluottamus. Jotta vuoropuheluun ja lopulta kenties myös yhteistyöhön voitaisiin palata, raportin kirjoittajat kehottavat selvittämään Euroopan turvallisuusjärjestelyihin liittyvät 1990-luvun alun tapahtumat mahdollisimman luotettavasti ja kattavasti.
Niin kauan kuin niitä koskevat näkemykset poikkeavat olennaisesti toisistaan, nykyiseen vastakkainasetteluun johtanutta kehitystä on heidän mukaansa mahdotonta ymmärtää.
– Historia voi olla hyödyllinen opas kohti menneiden poliittisten päätösten täydellisempää käsittämistä, mutta se ei saisi toimia tekosyynä Venäjän laittomalle interventiolle Ukrainassa vuonna 2014. Suurvaltapolitiikan ja voimankäyttöön turvautumisen tulisi menneisyyden haamuina, jotka jäävät 1800- ja 1900-lukuja käsitteleviin historiankirjoihin, he toteavat.
