Lastentautien erikoislääkäri Juho Kivistön mukaan koronaepidemiasta selviytyminen on ”kestävyyttä vaativa pitkäkestoinen suoritus eikä sprinttimatka”.
– Jos on muutaman viikon säästynyt vaikealta taudilta eikä lähipiirissäkään ole ketään tehohoitoon joutunutta, niin kevätauringon paistaessa saattaa helposti yllättää myös vääränlainen turvallisuudentunne: eihän tässä kuinkaan käynyt. Jospa sittenkin – jo hieman ennakoiden viranomaisten määräyksiä – alankin siirtymään normaalimpaan sosiaaliseen elämään ja nauttimaan taas niistä samoista asioista, jotka toivat iloa aiemmin. Tämä on ehkä se vaaran paikka, Kivistö kirjoittaa Aamulehden mielipidekirjoituksessaan.
Hän toivoo, että ihmiset eivät olisi kuin Tuntemattoman Sotilaan sotamies Hauhia.
– Vastoin saamiaan ohjeita – päättää (hän) nostaa päätään hieman ylös vartiopaikalla ja kuolee luotiin ensimmäisessä vartiovuorossaan, Kivistö kuvailee.
– Nyt päänsä ulostyöntäminen karanteenioloista ei toki luultavasti ole yhtä salamannopeasti kohtalokasta. Toivon silti, että malttimme riittää koko yhteiskunnassa myös siihen, että joidenkin parempien uutisten jälkeen voi tulla hetkeksi huonompia ja viranomaiset joutuvat kiristämään jo purettuja rajoituksia.
