Kriminaalihuollon tukisäätiö esittää teemoja, jotka pyrkivät parantamaan rangaistuksesta vapautuvien ja heidän läheistensä selviytymistä ja elämänhallintaa.
Vuonna 2010 tehdyn terveystutkimuksen mukaan lähes 90 prosentilla vangeista on päihdeongelma. Merkittävä osa rikoksista tehdään päihteiden vaikutuksen alaisina. Päihteiden käyttö on rikollisuutta ja uusintarikollisuutta lisäävä tekijä. Päihdekuntoutukseen pääsy on kuitenkin usein sattumanvaraista ja monet päihteiden käyttäjät päätyvät rikoskierteeseen.
– Vankilat täyttyvät sairaista ja päihdeongelmaisista miehistä ja naisista. Vankilassa päihdeongelmaa voidaan hoitaa, mutta siellä aloitetun päihdekuntoutuksen tulisi jatkua vapaudessa. Näin voitaisiin vähentää uusintarikollisuutta, sanovat Kriminaalihuollon tukisäätiön kriminaaliasiamiestoiminnassa työskentelevät kriminaaliasiamies Marjatta Kaurala ja aluekoordinaattori Marja Lähde.
Osa vapautuvista vangeista tarvitsisi laitoskuntoutusta. Laitoskuntoutukseen on kuitenkin vaikea päästä, sillä kunnissa ei ole varattu sitä varten tarpeeksi resursseja. Lisäksi kuntoutusjaksot ovat liian lyhyitä.
– Asiakkailla on usein pitkä päihdehistoria, jolloin päihdekuntoutuksen tulisi olla riittävän pitkä ja siinä tulisi huomioida asiakkaan kokonaisvaltaisen tuen tarve, Kaurala toteaa.
Säätiön mukaan päihdekuntoutuksen heikko saatavuus näkyy erityisesti lyhyempiä tuomioita suorittavien vankien korkeana määränä. Kun kuntoutusta ei ehditä lyhyen tuomion aikana saattaa päätökseen tai aloittaa ollenkaan, eikä päihdekuntoutusta ole riittävästi saatavilla vapaudessa, päätyvät vangit helposti vankilakierteeseen.
– Rikosseuraamuslaitoksen ja vangin kotikunnan tiivis yhteistyö olisi tärkeää, jotta asiakkaan päihdekuntoutuksen sekä muiden sosiaalipalvelujen tarve tulisi kunnolla kartoitettua henkilön vapautuessa. Näin kuntoutuspolku ei pääsisi katkeamaan tai se saataisiin edes alkuun, Lähde sanoo.
Kriminaalihuollon tukisäätiö esittää, että vankiloissa tarjolla olevaa päihdekuntoutusta pitää lisätä ja monipuolistaa huomattavasti. Vanki tulee tarvittaessa sijoittaa vankeusaikana ulkopuoliseen päihdehoitolaitokseen nykyistä useammin. Tätä mahdollisuutta pitäisi kohdentaa erityisesti lyhyttä tuomiota suorittaville vangeille, jotka usein kärsivät vaikeista ja pitkäaikaisista päihdeongelmista.
Vankiloissa on lisättävä myös päihteiden käytön haittoja vähentävää työtä, kuten terveysneuvontaa. Päihdehoitoon pääsyn kynnystä on madallettava vankiloiden ulkopuolella ja vakavasti päihdeongelmaisille tulee tarjota nykyistä pidempiä laitoskuntoutusjaksoja.
