Venäjän presidentti Vladimir Putinin Ukrainaa vastaan aloittama sota on liettualaistutkija Tomas Jermalaviciusin mukaan yhdistänyt lännen rivit hyökkäyksen uhrin tueksi, mutta myös pakottanut Euroopan ja Naton monien vaikeiden tai jopa eksistentiaalisten valintojen eteen.
Keskeisin kysymys on Tallinnan kansainvälisen puolustustutkimuskeskuksen (ICDS) tutkimusjohtajana toimivan Jermalaviciusin mielestä se, pitäisikö lännen puuttua sotilaallisesti Venäjän toimiin. Siten voitaisiin hänen mukaansa kenties välttää lukemattomia ukrainalaisia kuolonuhreja ja estää Ukrainan valtion pyyhkiminen pois Euroopan kartalta.
– Oikeudellisesti Natolla ei tällaista velvollisuutta tietenkään ole, mutta moraalinen paine puuttua tilanteeseen kasvaa päivä päivältä, kun kuvia Ukrainan kaupunkien valtavasta tuhosta ja raportteja siviilien suunnattomista kärsimyksistä kertyy yhä enemmän, hän sanoo ICDS:n julkaisemassa artikkelissa.
Kynnys Naton aseelliseen väliintuloon on korkea, sillä varoituksiin tilanteen eskaloitumisesta jopa ydinsodaksi on Jermalaviciusin mukaan syytä suhtautua asianmukaisella vakavuudella.
– On olemassa uskottavia polkuja kohti tilannetta, jossa Venäjä esimerkiksi käyttäisi pienitehoista ydinasetta Ukrainan maaperällä torjuakseen Naton suoran väliintulon, pelotellakseen Ukrainan puolustajat rauhaan tai sinetöidäkseen Venäjän tavanomaisten joukkojen saavuttamat voitot, hän toteaa.
Kremlin itsetuhoisin siirto
Kysymys siitä, pitäisikö Naton puuttua Ukrainan sotaan aseellisesti vai ei, alkaa Jermalaviciusin mukaan todennäköisesti koetella liittokunnan yhtenäisyyttä sitä enemmän, mitä pitempään Venäjän sotatoimet jatkuvat.
Vaikka sotilaalliset toimet Venäjän pysäyttämiseksi on tässä vaiheessa suljettu pois vaihtoehtojen joukosta, hän pitää mahdollisena, että Nato joutuu vähitellen tunnustamaan olevansa jo sodassa Venäjän kanssa ja toimimaan sen mukaisesti.
Siinäkin tapauksessa, että Nato pidättäytyisi suorasta sotilaallisesta väliintulosta, sen on Jermalaviciusin mielestä vakavasti varauduttava Venäjän uuteen aggressioon jotakin Naton jäsentä tai muuta eurooppalaista valtiota vastaan. Siihen on hänen mukaansa varauduttava vahvistamalla kiireellisesti joukkoja ja komentorakenteita, mutta myös yhteiskunnallista ja taloudellista kriisinsietokykyä.
– Jos ajattelemme, että olemme tehneet tarpeeksi jo tänään, olemme huomenna taas yhden tai kaksi askelta Venäjää jäljessä, ja meillä on vähemmän vaihtoehtoja suhteessa Kremliin, hän sanoo.
– Natolle ja Euroopalle tämä on maraton, ei sprintti. Meillä ei ole varaa olla huolettomia lyhyen aikavälin vastatoimissamme, vaan meidän on tehtävä kaikki strategisesti, suunnitelmallisesti, tietoisesti ja valmistautuneesti, hän toteaa.
– Urheat ukrainalaiset miehet ja naiset, jotka taistelevat raivokkaasti Ukrainassa, ovat ostaneet meille hieman lisäaikaa. Pidemmällä aikavälillä meidän on toimittava ennakoivasti ja varmistettava, että hyökkäys Ukrainaan osoittautuu Kremlin kaikkien aikojen itsetuhoisimmaksi siirroksi.
