Työtään ennen muuta toimeentulon takia tekevien pappien ja kanttoreiden osuudet ovat kasvaneet viimeisen neljän vuoden aikana, käy ilmi Kirkon akateemisten tuoreesta jäsentutkimuksesta.
Kun vuonna 2014 vain 5 prosenttia papeista teki työtään toimeentulon takia, niin tuoreen kyselyn mukaan nyt leipäpappien osuus on jo noussut 11 prosenttiin. Kanttoreilla vastaava osuus oli neljä vuotta sitten 8 prosenttia ja nyt peräti 25 prosenttia.
Samaan aikaan kokemus työstä Jumalan antamana kutsumustehtävänä on vähentynyt pappien ja kanttorien keskuudessa. Kutsumustehtäväksi työnsä koki papeista 40 prosenttia vuonna 2014, mutta tänä vuonna enää vain 33 prosenttia. Kantoreilla osuus on laskenut 31 prosentista 20 prosenttiin.
Kirkon akateemisten toiminnanjohtaja Jussi Junnin mielestä papin ja kanttorin työtä ensisijaisesti toimeentulonsa kautta hahmottavien määrän kasvu on mielenkiintoinen ilmiö.
– Se lienee yhteydessä myös siihen, mitkä osa-alueet jäsenemme kokevat työssään keskeisiksi. Perinteisten hengellisten tehtävien merkitys näyttää vähentyneen ja yhteiskunnallisen toiminnan merkitys kasvaneen jäsentemme keskuudessa, Junni arvelee tiedotteessa.
Tyytymättömiä työstä saamaansa taloudelliseen korvaukseen puolestaan oli 39 prosenttia kanttoreista ja 24 prosenttia papeista.
– Erityisesti muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävän kanttorinviran palkkaus on usein kovin vaatimaton. Alimman tason kanttorinviran noin 2 300 euron peruspalkka ei vastaa koulutusta ja työn vaativuutta, Junni muistuttaa.
Keskimäärin papit ja kanttorit ovat tyytyväisiä työhönsä, mutta jaksamisongelmia kokee 31 prosenttia kanttoreista ja 21 prosenttia papeista. Varsinkin jaksamisongelmia kokevien kanttorien määrä on noussut.
– Erityistä huolta kannan niistä, jotka ovat vaarassa uupua työkuorman alle. Jossain määrin tämä liittynee kirkon taloudelliseen tilanteeseen, joka huolettaa jäseniämme edelleen. Virkojen vähentämisen seurakunnista pitäisi johtaa myös työmäärän vähentämiseen. Tässä seurakunnilla on priorisoinnin paikka, Junni toteaa.
Naisten johtajuutta kirkossa kannatetaan papiston keskuudessa enemmän kuin kanttoreiden keskuudessa. Asenteet ovat kuitenkin vahvasti sukupuolittuneet. Kirkkoherroiksi enemmän naisia haluaisi 65 prosenttia naispuolisista papeista, mutta miespuolisista papeista vain 23 prosenttia. Piispoiksi enemmän naisia haluaisi 73 prosenttia naispuolisista papeista, mutta miespuolista puolisista vain 32 prosenttia.
– Sukupuolten väliset erot naisten johtotehtäviä kohtaan ovat papiston keskuudessa hämmentävät suuret. Ei ihme, että naiset kokevat jäävänsä yksin murtamaan lasikattoja. Tasa-arvon pitäisi olla kaikkien yhteinen asia, Junni muistuttaa.
Pappien asenteet samaa sukupuolta olevien parien siunaamista ja vihkimistä kohtaan ovat muuttuneet vuodesta 2002 lukien päinvastaiseksi.
Vuonna 2002 papeista vain 24 prosenttia kannatti samaa sukupuolta olevien parien kirkollista siunaamista ja 62 prosenttia vastusti. Tänä vuonna siunaamisen kannattajia on kyselyn mukaan papeista 69 prosentti ja vastustajia enää vain 22 prosenttia.
Samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä kannatti tänä vuonna papistosta 55 prosenttia ja vastusti 34 prosenttia, kun vuonna 2014 vihkimistä kannatti 35 prosenttia ja vastusti 50 prosenttia.
– Etenkin pappien asenteet muuttuvat nopeasti, mikä tulee aiheuttamaan yhä kasvavia jännitteitä kirkon sisällä, jos nykyinen epäselvä tilanne avioliiton siunaamisen ja vihkimisen suhteen ei vähitellen ratkea, Junni arvioi.
Kirkon akateemisten vuoden 2018 jäsentutkimus toteutettiin Kanttori-urkuriliiton, Pappisliiton ja Teologiliiton jäsenille alkuvuodesta. Kyselyyn vastasi 858 vastaajaa.
