– Ilmastonmuutoksen torjuminen on koko maailman tärkein ja kiireellisin ongelma, joka on pakko ratkaista. Se edellyttää päästöjen nopeata vähentämistä, hiilinielujen kasvattamista sekä julkisten rahavirtojen ohjaamista tukemaan tätä siirtymää, Li Andersson kirjoittaa Nykypäivä-lehden kolumnissaan.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Anderssonin mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaa ei voi tarkastella erillään muusta politiikasta. Hän toteaa pelkän verotuksen painopisteen siirtämisen haitalliseen toimintaan ja kulutukseen vähentävän verojärjestelmän progressiivisuutta.
– Silloin pienituloiset kantavat suuremman taakan kasvaneista polttoaine-, ruoka-, sähkö- ja lämmityskuluista suhteessa tulotasoonsa, Andersson sanoo.
Hänen mukaansa tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö haitta- ja ympäristöveroja pidä nostaa ja verojärjestelmää kehittää ympäristön kannalta paremmin ohjaavaan suuntaan.
– Sen sijaan se tarkoittaa, että kun näin tehdään, on samaan aikaan kompensoitava kielteiset vaikutukset vahvalla tasa-arvoa lisäävällä talous- ja työmarkkinapolitiikalla. Ilmastotyö ja ilmasto-oikeudenmukaisuus on nähtävä osana sosiaaliturva-, palkka- ja veropolitiikkaa, Li Andersson sanoo.
Ilmastopolitiikan yhdeksi lähtökohdaksi on hänen mukaansa otettava oikeudenmukaisuus.
– Pienituloisille veronkorotusten vaikutukset on kompensoitava, on investoitava kohtuuhintaiseen joukkoliikenteeseen ja yhdessä ammattiyhdistysliikkeen kanssa pohdittava malleja, joilla turvataan rakennemuutosaloilla työskentelevien mahdollisuuksia uudelleen kouluttautua ja saada uutta työtä.
