– Koronakriisin kustannukset Suomelle ovat kovat. Vielä ikävämmät seuraukset kuitenkin olisivat, mikäli hallitus ei kriisin aikana ja sen jälkeen kantaisi vastuuta suomalaisista ihmisistä ja yrityksistä. Uskon, että tämä on asia, josta myös oppositiossa ollaan velkalinkopuheiden takana hallituksen kanssa lopulta salaa samanmielisiä.
Näin kirjoittaa vasemmistoliiton puheenjohtaja opetusministeri Li Andersson Nykypäivässä. Hänen kolumninsa otsikko on Salaa tyytyväiset?.
Li Anderssonin mukaan hallitus toteutti ”yrityksistä ja ihmisistä vastuuta kantavaa talouspolitiikkaa, jonka tavoitteena on auttaa ihmiset ja yritykset pahimman kriisin yli ja luoda edellytykset talouden nopealle toipumiselle kriisin hellitettyä”.
Hän sanoo seuranneensa opposition hallitukselle esittämää koronakriisin aikaista talouskritiikkiä hieman hämmentyneenä.
– Yhtäältä oppositiosta on kuultu vaatimuksia niin yritysten kriisituen kasvattamisesta kuin kuntatalouden nykyistäkin suuremmasta lisätuesta. Toisaalta kriisin vastuullisen hoidon hintalappua on arvosteltu rajusti. Sanalla sanoen kritiikistä on tuntunut puuttuvan punainen lanka.
– Mikäli oppositio olisi saanut läpi linjansa kireämmästä talouspolitiikasta, seurauksena olisi hyvin mahdollisesti ollut yritysten konkurssiaalto ja kitukasvuinen kaksikymmentäluku, Li Andersson toteaa.
Opposition vaatimus lisämenoista olisi hänen mukaansa tiennyt ehkä nykyistä suurempaa velanottoa.
– Lopulta vaikuttaakin, että ehkä myös oppositiossa ollaan oltu salaa tyytyväisiä hallituksen koronakriisin hoitoon, jonka seurauksena konkurssiaallolta ja työttömyyden hallitsemattomalta kasvulta on ainakin toistaiseksi paljolti vältytty.
– Kaikista selkeimmin opposition salatyytyväisyys paistoi läpi kesäkuun alussa annetusta vuoden neljännestä lisätalousarviosta käydyn keskustelun yhteydessä. Kokoomuksesta kuultiin hieman talouspopulistiselta haiskahtavia äänenpainoja velkalingosta tai velkakatapultista, mutta kun lisätalousarvio lopulta saatiin eduskunnan saliin, muutosesitysten saldo oli pyöreä nolla.
