Kun maailmalla seurataan pelonsekaisin tuntein Ukrainan äärimmilleen kiristynyttä tilannetta, Venäjän presidentti Vladimir Putin miehittää kaikessa hiljaisuudessa Valko-Venäjän, arvioi amerikkalainen turvallisuuspolitiikan asiantuntija, apulaisprofessori Brian Whitmore Atlantic Council -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Whitmoren mielestä on huomion arvoista, kuinka Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukashenka on muuttanut täysin suhtautumisensa Venäjään ja Kremlin tavoittelemaan etupiirin luomiseen. Hän vastusti pitkään Kremlin aikeita, mutta on lyhyessä ajassa alkanut kannattaa niitä voimakkaasti.
Lukashenka totesi viime viikolla valkovenäläisille pitämässään puheessaan, että hän on valmis sotaan tarpeen vaatiessa: ”Jos maahamme hyökätään, täällä on satoja tuhansia venäläisiä sotilaita, jotka puolustavat tätä pyhää maata yhdessä satojen tuhansien valkovenäläisten kanssa”, Lukashenka sanoi.
Venäjä on siirtänyt paljon joukkoja ja kalustoa Valko-Venäjälle. Osa joukoista on viety asemiin maan eteläosiin Ukrainan-vastaiselle rajalle. Venäjän ja Valko-Venäjän on tarkoitus järjestää sotaharjoitus helmikuussa Valko-Venäjällä.
Yhdysvaltojen YK-lähettiläs sanoi YK:n turvallisuusneuvostossa 31. tammikuuta, että Venäjä on jo siirtänyt lähes 5 000 sotilasta ja paljon kalustoa Valko-Venäjälle. Hänen mukaansa on olemassa todisteita siitä, että Venäjä aikoo kasvattaa joukkojensa määrää yli 30 000 sotilaaseen Valko-Venäjän ja Ukrainan rajan lähellä.
Brian Whitmoren mukaan muutos Valko-Venäjän geopoliittisessa asemassa viimeisen 18 kuukauden aikana on ravistellut voimakkaasti Euroopan turvallisuusjärjestystä.
– Venäjän aggressiiviset ja vaaralliset toimet Ukrainan rajalla korostavat muuttunutta turvallisuustilannetta. Moskova voi nyt saartaa Ukrainan ja hyökätä maahan pohjoisesta, idästä ja etelästä. Se tarkoittaa myös sitä, että Venäjän asevoimat on valmiina Ukrainan ja Valko-Venäjän rajalla alla kahden tunnin päässä Kiovasta, Whitmore toteaa.
Venäjä on keskittänyt valtavan määrän joukkoja ja kalustoa Ukrainan rajalle.
– Lukashenkan aggressiivinen asenne ja innokas halu osallistua Vladimir Putinin luomaan Ukrainan saartoon ovat suhteellisen uusia ilmiöitä, jotka tarjoavat osittaisen selityksen Venäjän presidentin päätökselle turvautua aggressiivisiin toimiin, Whitmore sanoo.
Kaikki muuttui 2020
Whitmoren mukaan Lukashenka ei halunnut aiemmin uhrata Valko-Venäjän alueellista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta.
Venäjä liitti Krimin laittomasti itseensä ja aloitti sotatoimet Itä-Ukrainassa vuonna 2014. Lukashenka torjui sen jälkeen Putinin ajatuksen Valko-Venäjän kuulumisesta niin kutsuttuun ”venäläiseen maailmaan”.
Hän totesi myös, ettei sallisi Valko-Venäjän aluetta käytettävän hyökkäykseen kolmatta osapuolta vastaan. Lukashenka ilmoitti lisäksi pitävänsä yllä hyviä suhteita Ukrainan länsimieliseen johtoon yrittäen samalla luoda parempia suhteita länsimaihin.
Lukashenka vastusti vuosia Kremlin pyrkimyksiä rakentaa uusi Venäjän lentotukikohta Valko-Venäjälle. Yhteisten Zapad-2017-sotaharjoitusten aikana Venäjän kanssa hän teki kaikkensa vakuuttaakseen Valko-Venäjän eurooppalaisille naapureille, ettei harjoituksia käytetä tekosyynä aggressiolle.
Tilanne kuitenkin muuttui Whitmoren mukaan vuoden 2020 Valko-Venäjän vilpillisten presidentinvaalien jälkeen. Se laukaisi laajoja mielenosoituksia, joita maan turvallisuusjoukot hajottivat rajuin ottein.
– Minskin diktaattori päätteli, että hänen ainoa mahdollisuutensa selvitä poliittisesti oli lähentyminen Putinin kanssa mahdollisimman tiukasti, Whitmore kirjoittaa.
– Kaveeraaminen Putinin kanssa ei kuitenkaan ole ilmaista. Yksi Putinin pelastuspaketin kustannuksista on se, että Valko-Venäjästä tulee Venäjän armeijan tukialusta.
Lukashenka on viime kuukausina tunnustanut Krimin liittämisen Venäjään, ilmaissut selkeästi tukevansa Venäjää sodassa Ukrainan kanssa, tarjoutunut vastaanottamaan Venäjän ydinaseita ja suostunut säännöllisiin sotaharjoituksiin sekä joukkojen kiertoon, mikä johtaa Venäjän pysyvään sotilaalliseen läsnäoloon Valko-Venäjällä.
Hän on myös tarjonnut Venäjälle yhteistä sotilaskoulutuskeskusta Grodnossa lähellä Puolan ja Liettuan rajoja.
– Se toimii käytännössä Venäjän sotilastukikohtana, Whitmore sanoo.
Lukashenka myönsi lisäksi äskettäin Venäjälle lähes rajattoman käyttöoikeuden neljään lentotukikohtaan, yhteen ilmatorjuntaohjustukikohtaan ja noin 30 varastointipaikkaan Valko-Venäjän alueella, kertovat European Council on Foreign Relations -ajatushautomon tutkijat Gustav Gressel ja Pavel Slunkin.
– Ennen elokuuta 2020 Valko-Venäjä rajoitti tiukasti Venäjän käyttöoikeutta näissä kohteissa ennalta sovittujen sotaharjoitusten mukaisesti. Mutta tämä muuttui, koska Lukashenkan legitimiteetti romahti ja hän tarvitsi enemmän apua Venäjältä. Tämä antoi Moskovalle mahdollisuuden käyttää näitä tiloja lähestulkoon oman tahtonsa mukaan, kaksikko toteaa.
