Kyse on addiktiosta, jossa halu harrastuksen pariin on polttava, vaikka touhuun liittyy selvä vaaran tunne: onnea onkiessasi saatat erehtyä. Siinä jos missä tarvitset kykyä oppia ja välttää pahimmat karikot. Silti riskin maku stimuloi.
Antti Kivimäki ryhtyi vakavaan pokeriharrastukseen oikeastaan liian myöhään. Jos hän olisi ollut liikkeellä heti, kun pokeribuumi lähti vauhtiin, hän olisi upporikas. Hänen olisi tarvinnut vain olla matemaattisen lahjakkuutensa lisäksi perehtynyt pokerin teoriaan ja liikkeellä ennen kuin laji meni pilalle. Runsas kymmenen vuotta sitten pelattiin vielä pokerin eräänlaista luomuversiota, jolloin algoritmejä hyödyntävät pelirobotit eivät olleet tuhonneet viatonta yrittäjää.
Tänään voittoihin pääseminen on työläämpää ja häviämisen mahdollisuus on suuri. Kivimäen kokemuspohjaisen romaanin päähenkilö on Ville, joka on uppoutunut pokerin ja nettideittailun mielikuvitukselliseen maailmaan. Pokerihan on pelkkää logiikkaa ja onnea, mutta kumppanin haku netissä vaatii laaja-alaisempaa mielikuvituksellisuutta. Molemmissa on kuitenkin osattava päätellä mahdollisuuksien vaikeakulkuisessa maastossa.
Johtopäätös kaikesta tiivistyy viisauteen:
”Pokerissa pitää reagoida puolessa minuutissa, tuloksena maksimissaan parin tuhannen euron voitto tai tappio. Nettideitissä saa miettiä päiviä, jopa kuukausia. Varsinaisia tappioita ei ilmene, jos aikahävikkiä ei lasketa ja muistaa kondomin.”
Netissä ovelat tai vähemmän sellaiset kohtaavat toisensa
Päähenkilö Villen säheltäminen netin viidakossa on herkullista verbaalista ilottelua. Kumppanin etsinnässä sekoittuvat niin banaaleimmat fraasirakennelmat, kuin liki historialliset oman itsensä brändäämisen sanakyhäelmät. Kyse on tarjolle itsensä asettavan henkilön omakehun maksimonnista, mutta myös jonkin asteisesta valehtelusta.
Villen äiti opastaa poikaansa, kun tämä alkaa puhua totuudesta, joka voisi paljastua valheeksi:
”Voi poika kulta, kyllä sinä olet nuori ja viaton. Kun saat naisen rakastumaan, sillä ei ole enää väliä, millainen oikeasti olet. Naiset rakastuvat siihen rakastumiseensa eivätkä halua päästää irti. Varsinkaan he eivät halua myöntää olleensa väärässä.”
Äitinsä ja omien kokemustensa avittamalla Villestä saattaisi kehkeytyä mestarillinen syötti miestä kaipaaville naisille. Mainioita ovat muun muassa seuraavat vinkit, joita paljon kokenut voi löytää niin lehdistä kuin netistäkin, tällä kertaa äidin muistiinpanoista:
– ujot naiset vapautuvat koirapuistossa
– marttojen flirttikurssi nuorille aikuisille
– hiki pintaan työväenopiston parihierontakurssilla
– seurakunnan tukiryhmä ”rakastamisen vaikeudesta”
– nuorkauppakamarin uusien illassa testataan lautapelejä
Viestinnän maailma tyrkyttää kaikille mahdollisuuksia. Ulkopuoliselle se merkitsee ainakin paljon lupailevia erikoistarjouksia ja sanakäytöllistä riemua. Ville pistää itsestään jakeluun: ”heteroseksuaali, sinkku, maisterin tutkinto, vuositulot yli 51.000, asuu yksin, ei lapsia, atleetti, lapsia ehkä, tupakka ei, alkoholi kyllä, matkakohteet Barcelona, Kööpenhamina, Macao”.
Kun edellä oleva syötti näyttää suurella näytöllä Villen mielestä yksinäiseltä, hän järjestää sille seuraa loggautumalla kuuteen pokeripöytään, vaikka kahteentoistakin olisi tilaa, mutta kun eilisillan jäljiltä hän ei ole terävimmillään… Onneksi esiin pulpahtaa jo ensimmäinen tarjokas:
”Ohoi Ville Vallaton! Täällä töräyttelee sumutorveaan avioliiton sataman jättänyt laiva, jota seurailee kolme pientä pelastusvenettä”, kirjoittaa nimimerkki IamSailing77 ja jatkaa: ”Lokikirjassasi saa olla tahroja, armollinen suolavesi huuhdelkoot sivut puhtaiksi. Naarmut maalipinnassa kuuluvat asiaan. Ne kertovat karikoista, joista on selvitty väljemmille vesille. Minkälaiset majakat ja luotsiveneet sinua ohjailevat? Minkälaista matkaa haluaisit kanssamme taittaa?”
Kirjan Ville ei tähän syöttiin tartu. Herran pieksut, näin Kivimäki tulee oivallisesti todistaneeksi, että pokeria ja nettideittailua yhdistää addiktio: aina voi pelata yhden jaon lisää, aina voi klikata yhden uuden ilmoituksen auki.
Päättelykyky kunniassa
Pelien ja nettietsintöjen maailma on toki hauskempaa luettuna kirjan sivuilta oppimistarkoituksella kuin sen valtaan orjallisesti joutuneena. Käsittelytapa on sarkastinen, ihmis- ja tilannekuvaukset suorastaan raadollisia, varsinkin kun monelle tuo kenttä merkitsee haudanvakavaa yritystä ja toivetta paremmasta.
Tosikkomoralisti kauhistuu kirjan kuvauksista: ”Luonnevikoja katsoo läpi sormien, jos nainen on 23/177/61”. Antiheterot myös saattavat pahoittaa mielensä, niin äijäriittoista tekstin aatemaailma pursuaa. Toki Kivimäki voisi hyvin laatia kirjastaan myös muu-seksuaalis-orientoituneet rinnakkaisversiot.
Mutta asiaan. Hakiessaan jo toista viinilasillista treffituttavuudelleen keskeishahmomme pohtii:
”Kun on valinnut deittiprofiilissa korkeimman vuosituloluokituksen, antaa huonon vaikutelman ostamalla vain itselleen. Tarjoaminen ei kirpaise, kunhan siitä ei tee tasa-arvokysymystä. Jäin iltapäivän nettomahasta (=toiseksi yleisin pokerivariaatio) 266 euroa voitolle, mikä muodostaa tuntipalkaksi 53,2 euroa. Toisaalta: vaikka olisin kuopannut kilon (=tuhannen), muutama euro yhdeksän vuotta nuoremman naisen viineihin on kiistatta +ev-liike.”
Viimeksi mainitun määritteen kirja aukaisee neuvoa antavasti (plus expected value = odotusarvoisesti voitollinen peliliike). Pelistähän tässä näytelmässä on kyse!
Kirjan häijynhauskoissa kuvauksissa on tiedollista pohjaa, Kivimäellä kun on laaja kokemus tiedejournalismista, erityisesti biotieteistä, lääketieteestä ja psykologiasta. Hänen tiedeartikkeleitaan on julkaistu eritoten Yliopisto-lehdessä, Helsingin Sanomissa, Kemia-lehdessä ja Seurassa. Levottoman mielikuvituksen ja faktan yhdistäminen toimii liukkaasti.
Antti Kivimäki: Odotusarvoisesti sinun. Atena 2018.
