On tasa-arvon irvikuva, että työmarkkinoilla sukupuoli on miehelle bonus ja naisille riski. Se, että äidit pitävät edelleen valtaosan perhevapaista vaikuttaa kielteisesti naisten ura- ja palkkakehitykseen. Samoin se, että äideistä aiheutuu työantajille enemmän kustannuksia kuin isistä. Monet työnantajat näkevät nuoren naisen palkkaamisen edelleen riskinä. Työantajille vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva ”äitiriski” näkyy myös naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa ja työllistämismahdollisuuksissa. Tähän ei Suomella olisi varaa.
Täysin välttämättömän perhevapaauudistuksen keskeinen tavoite on oltava työ- ja perhe-elämän tasa-arvon edistäminen ja perhevapaiden jakautuminen tasaisemmin vanhempien kesken. Vanhemmuudessa tarvitaan isät ja äidit, työelämässä naiset ja miehet.
Hyvä perhevapaauudistus huomioi lapsilähtöisesti perheiden moninaiset tilanteet, kohtelee erilaisia perheitä tasapuolisesti sekä vahvistaa työllisyyttä. Uudistuksessa on otettava huomioon muuttuva työelämä, erilaiset työmarkkina-asemat ja työnteon muodot.
Perhevapaauudistuksessa on oltava kyse myös lasten vahvemmasta osallisuudesta varhaiskasvatukseen. Suomi ja suomalaiset tarvitsevat kipeästi perhevapaiden kokonaisuudistuksen ja sen ovatkin luvanneet ennen vaaleja kaikki puolueet.
Pääministeri (Antti) Rinteen hallitusohjelmassa perhevapaauudistus on luvattu tehdä siten, että isille korvamerkittyjä ansiosidonnaisia vapaita pidennettäisiin vastaamaan äideille varattujen ansiosidonnaisten vapaiden määrää. Molemmille vanhemmille aiotaan maksaa korotettua ansio-osaa nykyistä äitien osuutta vastaavasti. Mitään muita lisäkannustetta ei vielä ole tiedossa isien kannustamiseksi perhevapaiden käyttöön eikä ohjelmassa ole mainittu uusia keinoja vanhemmuuden kustannusten tasaamiseen. Kotihoidon tukea on tarkoitus jatkaa nykymuotoisena.
Uudistuksen reunaehdot herättävät huolia ja kysymystulvan. Miten ne edistävät kunnianhimoisesti tasa-arvoa ja työllisyyttä? Onko hallitusneuvotteluissa varmasti muistettu, että pienten lasten äitien työllisyysaste on Suomessa muihin Pohjoismaihin verrattuna alhaisella tasolla ja perhevapaat jakautuvat hyvin epätasa-arvoisesti?
Hallitusohjelma on pullollaan lupauksia ja on täysin epäselvää, mihin asioihin toiveiden tynnyristä oikeasti aiotaan tarttua. Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat yhdessä lapsi- ja perhejärjestöjen kanssa laskeneet, että jo yksi isäkuukausi maksaa noin 50 miljoonaa euroa. Rinteen hallitusohjelmassa perhevapaauudistuksen toteuttamiseen on varattu valtion rahoitusosuutta 25 miljoonaa euroa. Jonkun rahapussilla on käytävä, jos uudistus oikeasti aiotaan tehdä? Tuoreen sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen on tärkeää selkeyttää, mistä rahat aliresursoituun uudistukseen otetaan.
Näyttää ilmeiseltä, että edellisen hallituksen neuvotteluissa ollut malli on Rinteen hallitusohjelmassa linjattua huomattavasti kunnianhimoisempi. Viime eduskuntakaudella oli syvä pettymys, että keskustan perheministeri Annika Saarikko pysäytti yksipuolisesti tekeillä olevan uudistuksen. Suomalaisten perheiden kannalta on tärkeää, ettei näin tällä eduskuntakaudella tapahdu. Kokoomuksen eduskuntaryhmässä me teemme tinkimättömästi työtä sen eteen, että lapsille ja perheille paras mahdollinen perhevapaauudistus saadaan vihdoinkin tehtyä.
