Näin syntyi nykyinen laki ulkomaalaisten maakaupoista

Kansanedustajan mielestä strategisia paikkoja ei pidä myydä lainkaan.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen kirjoittaa blogissaan strategisesti tärkeiden maa-alueiden myynnistä. Aihe on kuuma viikonvaihteessa Turun saaristoalueella tehdyn mittavan poliisi- ja viranomaisoperaation vuoksi.

Timo Heinonen toteaa nostaneensa aikanaan ensimmäisenä eduskunnassa esille huolen venäläisten maakaupoista Suomessa.

MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU ALLA

– Muistan kuinka osa jopa syytti minua pelonlietsomisesta tai peräti venäläisvihasta, kansanedustaja kirjoittaa.

– Tuon jälkeen aihetta ovat kanssani pitäneet esillä myös muutamat muut kansanedustajat, mutta myös tilanteen vakavuuden ymmärtänyt puolustusministeri Jussi Niinistö. Asiaan on puututtu ja toimia tehty ja kauppoja myös peruttu ja estetty. Vuonna 2015 estettiin esimerkiksi kauppa puolustusvoimien harjoitusalueen läheltä Taipalsaaren Sarviniemessä, kun venäläistaustainen yhtiö yritti ostaa maa-alueen. Aivan oikein maata ei myyty eikä myyty kenellekään.

Heinosen mukaan ongelma syntyi 1990-luvun lopulla sinisilmäisyyden tai vääränlaisten tulevaisuuden arvioiden myötä.

– Vihreiden ympäristöministeri Satu Hassi esitteli lain. Laki ulkomailla asuvien ja ulkomaisten yhteisöjen kiinteistönhankintojen valvonnasta annetun lain kumoamisesta astui voimaan vuoden 2000 alussa. Näin poistui aina vuodesta 1939 voimassa ollut laki, missä maanomistus piti sisällään kansalaisuuteen perustuneen kattavan lupamenettelyn.

Kansanedustaja toteaa, että nykyisin vuosittain tehdään 500-700 kiinteistökauppaa, joissa ulkomaalainen on ostajana. Valtaosa on tavallisia ja hyvinkin tervetulleita kauppoja.

– Minusta suurempi ongelma onkin siinä mistä kiinteistöjä, rakennuksia tai maita myydään eikä ainakaan yksin siinä kenelle niitä myydään.

Timo Heinosen mukaan nyt on välttämätöntä kiirehtiä ulkomaalaisten maakauppoja rajoittavaa lainsäädäntöä, jota alettiin valmistella viime vuonna.

Hänen mukaansa myös Turun saaristossa on tehty pitkään toimenpiteitä, jotka eivät tällaiseen paikkaan kuulu.

– Tässä tapauksessa ostaja on ollut vielä venäläinen, mutta minusta oleellisinta on siis kuitenkin minusta se, että tällaisia strategisesti merkittäviä paikkoja ei myydä kenellekään pois valtion hallinnasta.

– Omistaja on loppupelissä siis toissijainen, sillä valtion hallinnasta pois myyty kohde voi siirtyä yrityskaupoin eteenpäin.

Heinonen katsoo, että samalla on syytä käynnistää perusteellinen selvitys 2000 jälkeen myydyistä kohteista muun muassa linkkitornien läheisyydestä tai liikennereittien, vesireittien ja varuskunta-alueiden läheisyydestä.

– Voi olla tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin osan palauttamiseksi valtion hallintaan.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS