Presidentti Donald Trumpin äskettäinen ilmoitus, jonka mukaan Yhdysvallat valmistautuu vetäytymään keskimatkan ohjuksia rajoittavasta INF-sopimuksesta, on herättänyt tuoreeltaan voimakasta kritiikkiä Euroopassa. Venäjä on puolestaan uhannut Natoa kovilla vastatoimilla, jos sopimus raukeaa.
Naton ydinasepolitiikan muotoiluun vuosikymmenten ajan osallistunut Franklin C. Miller kehottaa Trumpin ilmoituksen arvostelijoita välttämään hysteerisiä reaktioita ja keskittymään faktoihin.
– Kuinka INF-sopimusta voidaan pitää “Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin tärkeänä pilarina”, kun Venäjä käyttää sitä hyväkseen sijoittamalla laittomia asejärjestelmiä kentälle, ja samaan aikaan Nato uskoo olevansa yhä sidottu sopimuksen rajoitteisiin, Miller kysyy Atlantic Council -ajatushautomon julkaisemassa kirjoituksessaan.
Pitkän virkauran Yhdysvaltain puolustusministeriön ja Valkoisen talon avainpaikoilla tehnyt Miller on ollut mukana vaikuttamassa ydinpelotetta ja aserajoituspolitiikkaa koskeviin linjauksiin niin Ronald Reaganin, George Bush vanhemman, Bill Clintonin kuin George W. Bushin presidenttikausien aikana.
Hän muistuttaa Yhdysvaltojen nostaneen Venäjän jatkuvat sopimusrikkomukset vuodesta 2014 jälkeen – siis jo Barack Obaman presidenttikaudella – useaan otteeseen neuvottelupöydälle.
– Tänä aikana Venäjä on saattanut valmiiksi sopimusta räikeästi rikkovan SSC8-risteilyohjuksen suunnittelun ja edennyt sen valmistukseen, testaukseen ja käyttöönottoon. Useita SSC8-pataljoonia on kentällä, operatiivisessa valmiudessa – ja ydinasein varusteltuina, hän huomauttaa.
Presidentti Vladimir Putinin johtama Venäjä on kuitenkin kaiken aikaa kiistänyt rikkoneensa sopimusta – saati vesittäneensä sen. Osa läntisistä medioista on vielä viime viikkoinakin pitkälti kaiuttanut tätä Kremlin viestiä.
Venäjän arsenaali on kymmenkertainen
INF-sopimuksen vastaiset toimet ovat Millerin mielestä vain yksi osa Venäjän Euroopalle muodostaman kasvavan ydinaseuhan kokonaisuudessa. Hän muistuttaa vuosina 1991 ja 1992 sovituista aloitteista, joiden puitteissa Yhdysvallat ja Venäjä sitoutuivat vähentämään lyhyen kantaman ydinasearsenaaliaan. Vaikka aloitteet olivat luonteeltaan poliittisia, eivätkä siis oikeudellisesti sitovia, Nato leikkasi niiden perusteella 90 prosenttia arsenaalistaan – Venäjä ei.
Tämän seurauksena Venäjän joukoilla on hänen mukaansa nyt käytössään lyhyen kantaman ydinaseita jopa kymmenen kertaa enemmän kuin Natolla.
Useissa läntisissä kommenteissa toistuneet näkemykset, joiden mukaan USA ja Venäjä kantaisivat yhtäläisen vastuun kasvavasta ydinaseuhasta, ovatkin Millerin mielestä tosiasioiden valossa herjaavia.
– Vastuu on yksinomaan Venäjän, hän toteaa ykskantaan.
“Venäjä ei ole ollut hyvä naapuri”
Natolle, mutta myös sotilaallisesti liittoutumattomille EU-maille, kuten Suomelle ja Ruotsille, Miller antaa joukon suosituksia.
– Niiden tulisi ensinnäkin tunnustaa, että USA on kahden presidentin aikana neuvotellut Moskovan kanssa SSC8-ohjusten muodostamasta rikkomuksesta INF-sopimusta vastaan. Neuvottelujen ainoana konkreettisena seurauksena asejärjestelmä on sijoitettu operatiiviseen käyttöön. Häpeä INF-sopimuksen kuolemasta kuuluu siis vain ja ainoastaan Venäjälle.
Toiseksi Yhdysvaltain eurooppalaisten kumppanien olisi hänen mukaansa muistettava, että ulottamalla ydinsateenvarjonsa niiden ylle USA pyrkii suojelemaan niitä Venäjän painostukselta, kiristykseltä ja hyökkäykseltä.
– Pikainen vilkaisu tilanteeseen Abhasiassa, Etelä-Ossetiassa, Krimillä, Donbasissa ja Transnistriassa todistaa siitä, mitä tapahtuu, kun Venäjä käy vailla suojaa olevia heikompia kansakuntia vastaan.
Kolmanneksi Miller kehottaa Nato-maita sopimaan asejärjestelmästä, jolla Venäjän SSC8-ohjusten uhkaan kyetään vastaamaan. Hänen mukaansa järjestelmän ei välttämättä tarvitsisi olla varustettavissa ydinkärjillä, eikä sitä todennäköisesti olisi tarpeen sijoittaa Eurooppaan.
Ehdotustaan hän perustelee osin neuvottelutaktisilla syillä: Kreml tekee ja noudattaa aserajoitussopimuksia vain silloin, kun se pyrkii estämään jonkin läntisen asejärjestelmän käyttöönoton.
– Lopuksi Yhdysvaltain ja Naton tulisi aina pitää mielessään Venäjän esittämät uhkaukset ja toimet, jotka ovat viimeisten yli kymmenen vuoden aikana tapahtuneet ja jotka edelleen jatkuvat. Venäjä ei ole ollut hyvä naapuri. Eurooppalaisten huolen ja suuttumuksen ei tulisi nyt kohdistua USA:han, vaan pikemminkin entiseen KGB-virkailijaan, joka nyt kaikilta osin johtaa Moskovan pahantahtoista käyttäytymistä länttä kohtaan, sanoo Miller.
