– Venäjän tiedustelupalveluilla on kyvykkäitä värvääjiä. Tiedustelu-upseereille opetetaan koulutuksessa, miten ihmisten käyttäytymiseen vaikutetaan, mitä heille tulee luvata ja kuinka heidät saadaan uskomaan nämä lupaukset, Viron suojelupoliisi KAPO:n vuosiraportissa kerrotaan.
KAPO erittelee raportissa Venäjän värväystoimintaa ja kertoo esimerkkitapauksia. Venäläisten tiedustelu-upseerien kerrotaan vakuutelleen monille Virossa paljastuneille pettureille ja agenteille, ettei tiedustelutoimintaan liittyisi riskejä. Vakoojiksi ryhtyneille uskoteltiin myös, ettei heitä unohdettaisi, vaikka he jäisivätkin kiinni. Venäjän luvattiin jopa auttavan heitä tällaisessakin tapauksessa.
– Monet värvätyistä uskoivat naiivisti tiedustelu-upseerien lupaukset. Todellisuus on kuitenkin toinen, raportissa todetaan.
Esimerkkitapauksena mainitaan Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n lukuun toiminut opiskelija Aleksei Vasiljev. KAPO otti Vasiljevin kiinni vuoden 2017 syksyllä. Hänet tuomittiin viime vuoden maaliskuussa neljän vuoden vankeuteen muun muassa Viron itsenäisyyttä tai alueellista koskemattomuutta vastaan kohdistuneesta väkivallattomasta toiminnasta.
Vasiljev kertoi myöhemmin medialle vankilasta FSB:n luvanneen, että hänen ja hänen perheensä taloudellisesta tilanteesta huolehdittaisiin, mikäli se olisi tarpeen. Pidätyksen jälkeen apua ei kuulunutkaan ja FSB:n mielenkiinto loppui.
Raportissa kerrotaan muistakin viime aikojen vakoilutapauksista, joissa Viron kansalaisia on tullut FSB:n tai Venäjän sotilastiedustelu GRU:n värväämiksi. Kohutuin tapaus koski Viron puolustusvoimissa majurina palvellutta Deniss Metsavasia. Verkkouutiset kertoo tapauksesta lisää tässä jutussa.
Ensin kontakti, sitten käsittely
KAPO on julkaissut yllä näkyvän kaavion siitä, miten värväys etenee. Tiedustelu hakee kohteensa sen perusteella, millainen pääsy heillä tai heidän lähipiirinsä kuuluvilla ihmisillä on kiinnostavaan tietoon.
Seuraavaksi suoritetaan perustavanlaatuinen taustatutkimus. Siinä keskitytään muun muassa kohteen taloudelliseen tilanteeseen, tyytyväisyyteen työelämässä, asenteeseen kotimaata kohtaan, heikkouksiin ja mahdollisiin laittomuuksiin sekä sellaisiin tapoihin, jotka helpottavat ”ei-toivottuun tilanteeseen päätymistä”.
Varsinaisen kontaktin ottamisessa käytetään KAPO:n mukaan kahta mahdollista strategiaa. Ensimmäinen on niin sanottu ”uskalias tapa” eli ansan asettaminen.
– Todellinen tai keinotekoisesti luotu vaarallinen tilanne, johon ehdotettu ratkaisu edellyttää yhteistyötä vieraan vallan turvallisuuspalvelujen kanssa, raportissa todetaan.
Tässä vaihtoehdossa uhkauksia ja houkuttimia hyödynnetään yhdessä yllättävän tilanteen kanssa kohteen saamiseksi yhteistyöhön.
Toista vaihtoehtoa kutsutaan ”perinteiseksi tavaksi”. Siinä kohdetta lähestytään täysin tavallisessa yhteydessä, esimerkiksi liiketapaamisessa. Samassa tilanteessa esitetään täysin viattoman tuntuisesti toive tai sovitaan tulevista kohtaamisista.
– Tätä seuraa saumattomasti pääasiassa asiallisia tilanteita, joissa henkilöön tutustutaan ja esitetään henkilökohtaisia kysymyksiä ja houkuttimia, KAPO kertoo.
Seuraavaksi kohdetta kehitetään. KAPO:n mukaan tässä vaiheessa esitetään päällisin puolin tavanomaisia pyyntöjä merkityksettömistä tiedoista. Pikku hiljaa halutaan enemmän. Paremmasta tiedosta luvataan palkkio. Esimerkiksi rahaa tai hyödyllisiä kontakteja.
Viimeisenä tapahtuu varsinainen värväys.
– Värvääminen voi olla selvää ja avointa. Tehdään selväksi, että henkilö työskentelee nyt vieraan vallan tiedustelupalvelulle. Vaihtoehtoisesti ymmärrys voidaan rakentaa asteittain. Jälkimmäisessä tapauksessa koetaan tunnistettava hetki, jona värvättävä tekee ensimmäistä kertaa palveluksen vastineeksi palkkiosta.
KAPO:n mukaan viestinnästä kohteen ja värvääjän välillä tulee tämän jälkeen aggressiivisempaa ja imartelu korvataan kasvavalla jännitteellä. Samalla paine yhä parempilaatuisesta tiedosta kasvaa ja palkkio vähenee.
– Värvätyn jokapäiväistä elämää varjostaa jatkuva pelko kiinni jäämisestä. Ikävä kyllä tämä ”yhteistyö” jatkuu aina siihen asti kun petturi on paljastunut.
