Reserviläisliitto kertoo kannustavansa ja pitävansä tervetulleena keskustelua naisten vapaaehtoisen asepalveluksen ja varusmiespalveluksen kehittämisestä. Liitto korostaa vapaaehtoisten naisten vahvaa motivaatiota, kantahenkilökunnan vastuuta ja palvelustoverin reilua kohtelua niin miehille kuin naisillekin mielekkään palvelusilmapiirin muodostumisessa.
Reserviläisliitto viittaa tiedotteessaan Kaisa Töllin kirjaan Häiriö! Nainen intissä. Liiton mukaan kirjan herättämien verkkokeskustelujen kärkiteema on ollut fyysinen kunto, joka on myös monen nuoren miehen ongelma. Reserviläisliitto ja liitossa toimivat naisreserviläisaktiivit korostavat, että jokaisella on velvollisuus huolehtia kunnostaan, jotta selviytyy sotilaselämän rasituksista.
– Kovaa luonnetta ja hyvää kuntoa armeija vaatii naiselta – sitä ei käy kieltäminen – mutta yhtä lailla silloin ollaan liikkeellä väärällä asenteella, jos lähdetään siitä, että naisena minun pitää saada eri kohtelua kuin miesten, ensimmäisten joukossa vuonna 1996 naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittanut ja Lapin reserviläispiirin hallituksessa toimiva vääpeli Maarit Timonen kertoo tiedotteessa.
Kuntotasosta riippumatta varusmiespalvelus on Reserviläisliiton mukaan kuitenkin vahvasti myös asennekysymys, koska jokaista väsyttää ja harmittaa jossain vaiheessa.
– Täytyy muistaa, että puolustusvoimissa kouluttaudutaan poikkeusolojen tehtäviä varten, joka edellyttää tiettyä kovuutta ja sitä, ettei vedä liian helposti hernettä nenään, Porin prikaatissa vuonna 1999 niin ikään ensimmäisten naisten joukossa asepalveluksena suorittanut ylivääpeli Minna Nenonen Oripäästä toteaa.
Asiatonta kohtelua ei Reserviläisliiton mukaan kuitenkaan tarvitse miesten eikä naistenkaan sietää. Liitto pitää puolustusvoimien kantahenkilökunnan roolia erityisen tärkeänä hyvän ilmapiirin rakentamisessa.
– Kouluttajilla ja kantahenkilökunnalla on asenteisiin ja ilmapiiriin suuri vaikutus. He näyttävät omalla esimerkillään muille toimintatavat ja luovat yhtenäisen joukon sanan varsinaisessa merkityksessä tai sitten eivät. Heidän mahdolliset asennevammansa leviävät kuin rutto joukossa, Timonen arvioi.
Naisten palvelusolosuhteiden ympärillä käytävästä kriittisestä keskustelusta huolimatta liitto muistuttaa, että naiset pärjäävät armeijassa hyvin ja 70 prosenttia heistä valitaan johtajakoulutukseen.
– Minulle varusmiesaika vuonna 1996 oli pioneerityötä naisten varusmiespalveluksen eteen ja uskon, että asiat ovat siitä jo muuttuneet parempaan. Nainen ei ole enää kummajainen Suomenkaan puolustusvoimissa, Timonen huomauttaa.
