Venäjän aikeita Ukrainassa on arvuuteltu pitkin syksyä ja talvea. Moskova on lähettänyt Ukrainan rajalle suuren sotajoukon ja tällä kertaa kaikki viittaa siihen, että todelliset hyökkäysvalmistelut on tehty – vaikka poliittinen päätös toimista näyttääkin toistaiseksi uupuvan.
Valko-Venäjän EU-rajanaapureissa on puolestaan saatu kokea Kremlin pelikirjasta tuttua ja meilläkin muutama vuosi takaperin nähtyä hybridivaikuttamista, jossa naapurimaata pyritään painostamaan rajan yli lähetettävillä siirtolaisvirroilla.
Mutta mihin presidentti Vladimir Putin todella pyrkii epävakautta ruokkivilla toimilla?
Vastaus saatiin kuulla tänään – ja se on Suomen kannalta kylmäävä.
Venäjän presidentti teki nimittäin selväksi, että Venäjä haluaa neuvotella Euroopan turvallisuusjärjestyksen uudelleen. Putinin mukaan Venäjä vaatii nyt kirjallisia sopimuksia, joissa Yhdysvallat Nato-liittolaisineen takaa, ettei puolustusliitto enää laajene itään. Venäjä haluaa myös takuut siitä, ettei ”Venäjää uhkaavia asejärjestelmiä” tuoda sen rajoille.
Tarkemmin Venäjän presidentti ei ajatuksiaan avannut, mutta lienee perusteltua olettaa, että Nato-Norjan itäpuoliset Ruotsi ja Suomi kuuluvat lausunnon perusteella samaan pakettiin.
Kyse olisi muutoksesta totuttuun venäläislinjaan. Aiemmin Nato-jäsenyyden on todettu olevan Suomen oma asia. Toki samassa yhteydessä on varoitettu mahdollisen liittoutumisen vaikuttavan siihen, miten Suomi venäläisessä turvallisuusajettelussa nähdään.
Vladimir Putinin esitys ei tullut yllätyksenä kenellekään, joka on seurannut Venäjän viime aikojen ulkopoliittisia ulostuloja ja tunnusteluja.
Putin vaati hiljattain Venäjän ulkoministeriötä hankkimaan Venäjälle turvatakuita kahdenvälisesti, ilman liittoumia.
Vaikutusvaltainen Kremlin ulkopolitiikan tulkitsija Fjodor Lukjanov jatkoi ajatusta viime viikolla laajaa huomiota saaneessa kirjoituksessaan. Siinä esitettiin ”uudelleen määriteltyä suomettumista” ratkaisuksi Ukrainan kriisiin. Samassa yhteydessä Lukjanov katsoi, että ajatus siitä, että maat saisivat valita liittyvätkö ne esimerkiksi Natoon piittamatta muiden mielipiteistä, tulisi muutenkin jo unohtaa vanhentuneena.
– Ajatuksena on hylätä periaate, jossa maat voivat valita liittoumansa aivan kuin se olisi vain heidän oma asiansa. Tämä ei ole koskaan ollut osa perinteistä geopolitiikkaa, mutta siitä on tullut itsestäänselvyys viime vuosikymmeninä. Tämä lähestymistapa ei enää toimi. Uuden luominen vain politiikan ja diplomatian keinoin ei kuitenkaan vaikuta mahdolliselta, Lukjanov kirjoitti
”Diplomaattinen ratkaisu”
Yllä kuvattu Venäjän ulkopoliittinen ajattelu voi tuntua äkkiseltään Naton perusajatuksen ja valtioiden itsemääräämisoikeuden vastaiselta.
Valitettavasti lännen antautuminen Venäjän vaatimuksiin ainakin osittain ei ole nyt lainkaan niin mahdotonta kuin luulisi.
Ilmassa on ollut jo jonkin aikaa merkkejä siitä, että Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin hallinto on valmis jonkinlaiseen sopimukseen Venäjän kanssa suuren sodan välttämiseksi Ukrainassa. Yhdysvallat on myös kääntänyt geopoliittista katsettaan yhä enemmän Kiinan suuntaan ja vaakakupissa voi painaa halu päästä eroon ”Venäjän ongelmasta” Euroopassa. Ehkä myönnytyksiä saanut Venäjä voisi jopa liittyä omalta osaltaan Kiinan vastaiseen rintamaan.
Konkreettista tietoa Yhdysvaltojen mahdollisesta taipumisesta myönnytyspolitiikkaan saatiin ensi kertaa tänään, kun Washington Postin David Ignatius paljasti Yhdysvaltain valmistelleen vielä syksyllä Venäjälle edullista diplomaattista ratkaisua Ukrainan kriisiytyvään tilanteeseen.
Vladimir Putin olisi WP:n mukaan saanut sopimuksessa ”paljon siitä, mitä hän haluaa”. Tilanne kuitenkin muuttui Venäjän jatkettua aggressiivista joukkojen sijoittelua Ukrainan lähialueille. Washingtonin ja Moskovan neuvottelujen on kuitenkin kerrottu jatkuvan kulisseissa ja ne saattavat johtaa huipputapaamiseen vielä tämän vuoden aikana.
Vaikka länsi vastaisikin Vladimir Putinin esitykselle olankohautuksella ja vaikka Ukrainan kytevä sota jäisikin leimahtamatta, on varmaa, että Euroopan turvallisuusastelmia piirretään nyt kuumeisesti uusiksi isojen pelaajien kesken ja että Suomi kulkee näissä virroissa lastuna laineilla.
Suomalaisessa nato-optiokeskustelussa on tullut tutuksi jäsenyyden puolustajien fraasi, jonka mukaan palovakuutusta ei enää saa, kun talo on jo tulessa. Sillä vastataan Natoon penseämmin suhtautuvien vakuutteluihin siitä, että jäsenyyttä voitaisiin hakea, kun turvallisuusympäristössä todella tapahtuu jotakin isoa.
Kun katselee Ukrainan tilannetta ja kuuntelee Venäjän presidentin puheita, alkaa vahvasti tuntua siltä, että yhdessä nurkassa kytee jo.
