Viime keskiviikkona työmaan kahvitunnilla meni monelta nuoremmalta työntekijältä kahvit väärään kurkkuun. Aamun Hesari kertoi SAK:n vaativan Suomeen lakia, jonka mukaan viimeisenä työmaalle tulleet pitää irtisanoa ensin. SAK siis esittää laissa määriteltyä irtisanomisjärjestystä, jossa yhtenä konkreettisena kriteerinä olisi työsuhteen kesto.
Veikkaan, että SAK:n ehdotuksen luettuaan aika moni 25-30 vuotias ryhtyi miettimään, minkä takia tässä juuri oltiin lakossa. Senkö vuoksi lakkoiltiin, että jos yritys joutuu vähentämään työntekijöitä, niin minut vähennetään ensimmäisenä? Kaikille oikeudenmukaista on, että irtisanomisen ratkaisee työntekijän tuottama työpanos, ei työsuhteen kesto.
SAK:n kaavailema malli on käytössä Ruotsissa ja tulokset ovat huonot. Jotkut yritykset ovat jopa ajautuneet konkurssiin ja aloittaneet uudelleen toisella nimellä, jotta saavat pitää haluamansa työntekijät. Tässä ei ole järjen hiventä.
Ajatellaanpa vaikka pientä teknologiayritystä, jolla on kymmenen työntekijää. Varsinkin nopeasti muuttuvilla toimialoilla paras tieto on usein viimeksi koulunpenkiltä tulleilla. Jos yritys joutuu vähentämään työväkeä ja irtisanomaan parhaat työntekijänsä, niin miten käy lopuille työpaikoille? Todennäköisesti koko yritys kaatuu ja kaikki menettävät työnsä. Jos taas yritys voi pitää kiinni parhaista työntekijöistään, niin yritys voi päästä jaloilleen ja hetken päästä taas palkata uusia työntekijöitä.
Otetaan kuvaava esimerkki urheilusta. Jääkiekkojoukkue on pelin lopussa maalin häviöllä ja tavoittelee tasoitusta kuudella kenttäpelaajalla. Ketä silloin heitetään kentälle? Jokainen valmentaja heittää silloin kentälle ykkösviisikkonsa parhaalla kakkosviisikon miehellä täydennettynä. SAK:n mukaan sinne pitää heittää neloskenttä, jos siellä on pisimpään jääkiekkoa pelanneita.
Ammattiliitot ovat pitkään olleet huolissaan siitä, että nuoret eivät enää liity niiden jäseniksi yhtä innokkaasti kuin heidän vanhempansa ovat aikoinaan liittyneet. Vuonna 2015 alle 30-vuotiaiden palkansaajien ja työttömien järjestäytymisaste oli 37,5 prosenttia, kun yleinen järjestäytymisaste oli 60 prosenttia. Kun SAK nyt haluaa erityisesti suosia vanhempia työntekijöitä nuorten kustannuksella, niin mistä se kertoo? Onko taistelu nuorten sieluista jo julistettu hävityksi?