Oppositiopoliitikkona Sanna Marin (sd.) arvosteli hallitusta kärkevästi, syyttävästi ja leimaavasti. Pääministerinä Sanna Marin arvostelee edelleen hallituksen päätöksiä. Mutta virheistä kantaa aina vastuun joku muu kuin hän itse.
Sanna Marinista tuli pääministeri juuri ennen koronakriisin alkua. Pandemiatilanteessa hän luki hyvin virkamiesten laatimat tilannekatsaukset ja toimenpiteet. Päätöksiä ei saanut haastaa ja niiden perustelu oli aina luottamus asiantuntijatietoon, ei hallituksen omaan harkintaan. Ensimmäinen skandaali syntyi maskien puutteesta ja niiden hankinnasta. Valvovalla ministeriöllä ei ollut mitään vastuuta. Huoltovarmuuskeskuksen johtaja sai lähteä.
Maskien käytöstä syntyi keskustelu. Ministeri Krista Kiuru (sd.) tilasi tutkimuksen, joka todisti, että maskeista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Maskeja ei otettu käyttöön muista maista poiketen. Vastuu oli tutkimuksen, ei hallituksen harkintakyvyn.
Pääministerin tulevan aviomiehen työpaikka mainosti palveluitaan työntekijänsä koronatukiasioiden ja pääministerin tuntemuksella. Syyllisiä olivat jälleen yrityksen muut työntekijät, mutta ei Marinin perhe.
Pääministerin perheen ilmaisaamiaisista syntyi kohu. Kansalainen vastaa itse ottamiensa etuuksien oikeellisuudesta ja verotuksesta. Tällä kertaa syyllisiä olivat valtioneuvoston kanslian virkamiehet, jotka olivat antaneet vaillinaista tietoa edusta.
Kun oppositio on kritisoinut hallitusta taloudenhoidosta tai työllisyydestä, vastaus ja vastuu on aina ollut Juha Sipilän (kesk.) hallituksen toimissa. Omien ratkaisujen perusteleminen on jäänyt vähäisemmälle. Paitsi että perinteisten valtiovarainministeriön laskelmien sijaan käyttöön on otettu eri ministeriöiden omat poliittiset laskelmat, jotka ovat uutta ns. tutkimustietoa.
Eduskunnan kyselytunneilla hallituksen selvitykset toimistaan ovat pitkälti muuttuneet opposition syyttelyksi ja toimien kritisoinniksi. Kun hallituksen pitäisi argumentein puolustaa päätöksiään, käsketään opposition hävetä omia ehdotuksiaan.
Joka ikinen hallituksen jonkinlainen säästötoimi on päätösten jälkeenkin kohdannut kovimman vastustuksen hallituksen riveistä. Vapautuakseen vastuusta hallitus on moittinut ja muuttanut omia päätöksiä, oli sitten kysymys poliisista tai kunnista.
Kuvaavin episodi oli kulttuurin tukien leikkaus. Ensin hallitus päättää pienentää kulttuuria rahoittavan Veikkauksen tuloja. Sitten päätetään korvata leikkaukset 80 prosenttisesti kehysriihessä. Budjettiriihessä päätökset kirjataan budjettikirjaan. Ja sitten hallituspuolueet vielä sopivat konkreettisesti, kuinka leikkaukset tehdään.
Kun päätös julkistettiin, pääministeri trumpilaisesti twiittasi ja kertoi vastustavansa leikkauksia niistä jo neljä kertaa sovittuaan. Oppositiossa kenelläkään ei ollut yhtä nopeaa twitter-sormea.
Jotta konna tulisi selväksi, syytti pääministeri kulttuuriministeri Antti Kurvista (kesk.) sopimusten julkaisemisesta. Kurvinen oli täysin syytön ja teki vain vastuullisena ministerinä työtään, koska eduskunta oli vaatinut tietoa leikkauksien kohdentamisesta. Koska mielikuvat ratkaisevat, haluttiin Kurvisesta tehdä asian ”paha poika”.
Kertaakaan en ole huomannut, että pääministeri olisi todennut erehtyneensä ja pyytänyt anteeksi. Syy virheisiin on aina jonkun muun. Suomessa on vain yksi toinen henkilö, joka on myös aina oikeassa: Paavo Väyrynen.
SDP:n sisäpiiri, Sanna Marin, Ilmari Nurminen, Krista Kiuru ja Matias Mäkynen, edustavat politiikan uutta aaltoa. Tehdään sellaista, mistä meitä kehutaan. Tehdään se valtion varoilla. Juhlan jälkeen siivoustyöt saa tehdä joku muu myöhemmin.
Kimmo Sasi oli ainoa kansanedustaja, joka äänesti loppuun asti Alexander Stubbin (kok.) hallituksen säästöjen puolesta.
