Entinen keskustan veteraanipoliitikko ja ministeri Paavo Väyrynen sanoo tiedotteessaan, että vuoden 1981 tapahtumia käsitellään yhä väärällä tulkinnalla. Väyrynen viittaa Jari Tervon presidentti Mauno Koivistoa käsittelevään dokumenttisarjaan. Hän harmitteli joulun jälkeen julkaisemassaan kannanotossaan, ettei sarjassa ole korjattu ”sitä virheellistä tulkintaa, joka kevään 1981 tapahtumista aikanaan syntyi tai pikemminkin synnytettiin”.
Asiaa on puitu sittemmin Helsingin Sanomissa. Väyrysen mukaan jutuissa ei kuitenkaan ole puututtu hänen kirjoituksensa pääasialliseen sisältöön. Hän kertoo pyrkivänsä oikaisemaan kevään 1981 tapahtumista eläneen tarinan, joka ”on tehnyt vääryyttä sekä Urho Kekkoselle että Mauno Koivistolle”. Väyrynen toteaa, että hänen todistajansa on Koivisto itse.
– Kirjoituksessani esitin sen tulkinnan, että Mauno Koivisto ei suinkaan noussut Hannu Lehtilälle 6.4. antamallaan haastattelulla uhmaamaan Urho Kekkosta. Hän ryhtyi taisteluun puolueensa puheenjohtajaa Kalevi Sorsaa vastaan, joka oli edellisen päivän Uudessa Suomessa käynnistänyt julkisen toiminnan hallituksen kaatamiseksi. Todisteena tästä esitin Koiviston haastattelun alkuperäisversion sisällön, Paavo Väyrynen sanoo tiedotteessaan.
Väyrysen mukaan tulkinnan on todistanut oikeaksi Mauno Koivisto itse laajassa TV-haastattelussa, jonka hän antoi Hannu Lehtilälle vuonna 2000.
– Lehtilä kysyi Urho Kekkosen roolista kevään 1981 tapahtumissa. Koivisto vastasi, että Kekkonen ilmeisesti jo harkitsi muita henkilöitä. Syynä tähän oli se, että hänellä itsellään oli ollut omiensa keskuudessa niin paljon vastustusta, että hänen osaltaan asia oli selvä ja että kysymys oli vain jatkosta, hän jatkaa.
Paavo Väyrynen kertaa haastattelua seuraavasti:
Tämän jälkeen Lehtilä kysyi Koivistolta, mitä hän ajatteli, kun häntä ajettiin nurkkaan. ”Oliko kysymys pelkästä puolustusreaktiosta, kun lähditte silloin sitten tavallaan hyökkäämään? Kerrotaan, että kysyitte niihin aikoihin vaimoltanne, että oletko sotilaan vaimo”.
Koivisto vastasi: ”Niin kyllähän minun piti siitä lähteä, että se johtaisi eroon Suomen Pankista. Tai minä olin jo varustautunut siihen, että seuraava vaihe olisi ollut, että minä olisin jättänyt eroanomuksen…”
Lehtilä: ”…pääministerin tehtävästä…”
Koivisto: ”… en siitä. En pääministerin tehtävästä, mutta olisin ilmoittanut, että minä jätän eroanomuksen Suomen Pankin pääjohtajan tehtävästä. Eli että sinne minä en mene takasin. Eli että vaihtoehdot ovat sitten toiset.”
Lehtilä: ”Jos vielä kerrataan nämä vaihtoehdot. Mitkä ne olisivat olleet?”
Koivisto: ”Ilmeisesti ei olisi ollut paljon muuta vaihtoehtoa, kuin ryhtyä sitten varsinaiseksi poliitikoksi, mitä minä olin siihen saakka yrittänyt välttää, joutumasta sellaiseksi. Ottaa poliittista kantaa poliittisessa tilanteessa ja lähteä siitä, että jonkin ajan kuluttua tulevat vaalit.”
Paavo Väyrysen mukaan Koiviston suunnitelman on vahvistanut myös Matti Ahde vuonna 2013 ilmestyneissä muistelmissaan.
– Mauno Koivisto itse ei tietääkseni ole koskaan julkisesti tukenut tarinaa valtataistelusta itsensä ja Kekkosen välillä. On mielenkiintoista, että Koiviston vuonna 1988 ilmestyneessä teoksessa ”Politiikkaa & politikointia 1979-81” on ammottava aukko juuri huhtikuun 5. ja 6. päivien kohdalla. Muutoin siinä on tarkkaan, vaikkakin valikoiden, käsitelty kevään olennaisia tapahtumia. Ilmeisesti Mauno Koivisto ei halunnut antaa tukea silloin vallalla olleelle käsitykselle, mutta ei voinut sitä silloin vielä kumotakaan. Totuuden aika oli vasta vuonna 2000, Paavo Väyrynen toteaa.
– Milloinkahan on totuuden aika valtavirran toimittajille ja historian tutkijoille? Tarvitaankohan siihen uusi toimittajien ja tutkijoiden sukupolvi?, hän jatkaa.
