Historiallisen uudistuksen pitää luoda uutta ja parempaa. Onnistua voi vain, jos ajattelee ihmisten arkea.
Ihminen on luova, kekseliäs ja erittäin tehokkaasti organisoituva tyyppi. Sen todistaa uskomaton rokotusurakka, jota Suomen terveydenhuolto parhaillaankin toteuttaa.
Ongelmista huolimatta koronapandemian vaatimat erilaiset järjestelyt ovat onnistuneet kunnissa monin paikoin erinomaisesti. Sosiaalisessa mediassa virtaavat päivitykset iloisista ihmisistä laastari olkapäässä. On rokotettu kauppakeskuksissa ja busseissa, testattu nenä auton ikkunasta pilkottaen ja neuvottu puhelimessa talven viidennen nuhan kanssa tuskailevia vanhempia.
Taika on tässä: nämä palvelut on rakennettu kekseliäästi ja ihmisten tarpeita ajatellen.
Tämän opin soisi siirtyvän myös uusille hyvinvointialueille. Jos kerran tehdään historiallinen muutos, tehdään siitä kunnon uudistus.
* * *
Suomen suurimmalla hyvinvointialueella Pirkanmaalla valitaan 79 valtuutettua. Heidän tehtävänsä on viime kädessä päättää, miten järjestetään yli 500 000 ihmisen arkinen turvaverkosto: murtuneet kädet, reseptien uusinnat, korvatulehdukset, iäkkäiden kotihoito, lapsen turvaan saattaminen, ultraäänet odottaville äideille ja hoitoa masentuneelle. Listaa voisi jatkaa puolen miljoonan esimerkin verran, sillä jokaisen pirkanmaalaisen elämäntilanne ja tarpeet ovat erilaisia. Me kaikki ansaitsemme tulla kohdatuksi ihmisinä, omana itsenämme. Sama koskee kaikkia hyvinvointialueita.
Tulevilla aluevaltuutetuilla pitää olla kyky tunnistaa asukkaiden arki ja erilaiset tarpeet, mutta myös kyky katsoa kokonaisuutta laajasti, ennakkoluulottomasti ja luovasti. Kun hyvinvointialueet kerran on päätetty perustaa, niiden rakentamista ei saa pienentää keskusteluksi siitä, mitä kukin uhkaa menettää. Se pitää laajentaa keskusteluksi siitä, miten voimme oikeasti kehittää ihmisten hyvinvointia.
* * *
Usein kaipaamme parempaa mutta inhoamme muutosta. Jokainen koskaan mihinkään organisaatioon kuulunut tietää, että järjestelmällä on taipumusta keskittyä ylläpitämään järjestelmän tapoja, koska niin on totuttu. Parhaat tavat kannattaakin ehdottomasti pitää ja niiden käyttöä laajentaa. Samalla vanhat mallit pitää kyseenalaistaa. Onko tämä oikeasti järkevin tapa tehdä?
Julkinen keskustelu hyvinvointialueista keskittyy helposti terveyskeskuksen sijaintiin tai karttojen rajoihin. On selvää, että palveluiden pitää ehdottomasti olla nopeasti saavutettavissa, ja monien palveluiden fyysisellä sijainnilla on totta kai merkitystä. Hyvin usein ainoa järkevä tapa on kohdata kasvotusten. Siksi esimerkiksi kouluterveydenhuoltoa, psykologeja tai kuraattoreita ei pidä viedä pois kouluilta.
Kyse onkin sen tunnistamisesta, mitkä asiat on järkevintä hoitaa toisin.
Pienemmissä ja kiireettömämmissä tai tavanomaisen tutuissa vaivoissa ja asioissa kätevin vaihtoehto saattaakin olla naapurikunnan puolella, digivastaanotolla, kännykän sovelluksessa tai vaikkapa siellä bussissa. Meillä Tampereella palveluita on viety pandemian ulkopuolellakin esimerkiksi ostoskeskusten yhteyteen, lähelle arkista asioiden hoitoa.
Tärkeintä on, että jokainen saa ajallaan ja helposti tarvitsemansa palvelut. Kun tarvitaan nopeutta ja yksinkertaisten asioiden hoitamista, ollaan nopeita ja näppäriä. Kun on aika istua alas, annetaan sille rauha.
* * *
Lähelläkään oleva seinä ei suojaa, jos seinän sisäpuolelle on vaikea päästä. Harva meistä viihtyy jonossa.
Koska ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia, hyvinvointialueilla pitää olla lukuisia työvälineitä käytössään. Täytyy olla mahdollisuus valita järkevin ja sopivin vaihtoehto. Tässä auttaisi esimerkiksi velvoittava palveluseteli.
Samalla pitää ottaa oppia parhaimmista keinoista. Jos yhdellä terveysasemalla kiireettömän hoidon jonotusaika on kaksi päivää ja toisaalla neljäkymmentäkaksi, mitä ensimmäisessä tehdään eri tavalla?
2020-luvulla on myös aika laittaa tietojärjestelmät, tekoäly ja innovaatiot töihin puolestamme eikä meitä vastaan. Tässä jos missä tarvitaan kekseliäisyyttä.
Aluevaltuutetuilta vaaditaan paljon. Onneksi työssä auttaa sama kuin suomalaisen rokotusurakan järjestämisessä: asiantuntemus, innovatiivisuus – ja ihmisen ajatteleminen.
