Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen (kok.) kirjoittaa Puheenvuorossa ihmettelystä, joka syntyi, kun pesuaineiden irtomyynti kiellettiin.
– Kotikaupungin luomukaupasta ei enää saanut ostaa pesuainetta täyttöpakkauksista, vaan hyllyille olivat tulleet uudet kertakäyttöpullot. Kuluttajalle muutosta perusteltiin EU:n pesuaineiden pakkaamista koskevan asetuksen muutoksella, joka kieltää jatkossa irtomyynnin, Sirpa Pietikäinen toteaa.
Hänen mukaansa tämä kuulosti tarkalta rajaukselta, etenkin kun samaan aikaan vastuullinen pesuaineiden irtomyynti tuntui jatkuvan esimerkiksi Saksassa – jota koskee täysin sama EU-asetus.
– Kysyin asiaa komissiolta, joka vastasi suoraan, että ”pesuaineen irtomyynti ei ole ristiriidassa mainittujen asetusten kanssa, kunhan varsinkin merkintöjä ja pakkaamista koskevat oikeudelliset vaatimukset täyttyvät”. Myös Tukesin entinen pääjohtaja Esa Nikunen vahvisti näkemykseni siitä, että EU-asetus ei estä irtomyynnin jatkamista. Suomessa viranomaiset ohjeistavat asian kuitenkin toisin, Pietikäinen kirjoittaa.
Hän toteaa saavansa meppinä vastaanottaa kansalaisten ihmetyksiä siitä, miksi EU haluaa säädellä niin tarkasti asioita.
– Selvitysten jälkeen on käynyt yleensä ilmi, että sääntelyn takana ei välttämättä olekaan EU, tai että itse asiassa sääntelyssä on järkeä.
– Ilmapallot, kurkut, saunat… lista hassunkurisista ”EU kieltää” -otsikoista on pitkä. Alkuun hassuilta kalskahtavista otsikoista alkaa nousta pian ärsytys EU:ta kohtaan ja pian käyrän kurkun kieltäminen ilmentää koko globalisaation muuttamaa maailmaa ja sen tuomaa pahaa oloa.
Meppi toteaa komissaari Jyrki Kataisen peräänkuuluttaneen viime viikolla suomalaisilta politiikoilta vastuunkantoa EU:ssa tehtävistä päätöksistä.
– Hän totesi oikein, että ei EU ole kolmas persoona, joka tekee päätökset kuplassa. Jäsenvaltiot – suomalaiset ministeriöt ja ministerit – ovat päättämässä ja myöhemmin toimeenpanemassa näitä sovittuja lakeja. Heillä on vastuu muuntaa EU-sääntely järkeväksi ja mielekkääksi kansallisella tasolla. Tämä ei tarkoita sitä, että tulkitaan lait varmuuden vuoksi mahdollisimman tiukoiksi ja syytetään EU:ta käsittämättömiltä kuulostavista päätöksistä.
