Miksi he haluavat olla mahdollisimman rumia, kauhistuttavia, inhottaviakin? Joku on tatuoinut silmänvalkuaisensa mustiksi, joku leikellyt itsensä, on oman yhden hengen uskontokunnan perustaja mutta myös normaalin näköinen aivoillaan askarteleva salaliittoteorioiden tutkija ja niitä levittävä.
Heitä kaikkia yhdistää se, että pienen tai perusteellisemman suostuttelun jälkeen he olivat halukkaita kuvattaviksi, astumaan esille ja mainostamaan itseään.
Julkisuutta heille tarjosi Jarno Alastalo, merkillisyyksistä kiinnostunut haastattelija, omien sanojensa mukaan sosiaalinen introvertti, kissavideoasiantuntija. Hän on aiemmin koonnut tositarinakokoelmat Sometarinoita Suomesta ja Pimeä netti. Hänen tuore kokoelmansa käsittää runsaan kahden tusinan merkillisen ihmisen tarinan ja kuvauksen.
Nämä tapaukset eivät ole ihan tavanomaisuuden tältä puolelta. He kaikki ovat halunneet tehdä itselleen ja itsestään ”JOTAKIN”.
Tapauskokoelma on niin kirjava ja se saa Alastalon kuvaamana niin hyväksyvän tarkastelukulman, että näitä – osin liki zombeja – voi pitää pelottavana tulevaisuuden kuvana. Mihin kaikkeen ihminen on joutuva tai halukas siirtymään: muiden silmissä jopa hullun kirjoihin.
Jotta tämän lukija voi kirjan lukemista visusti välttää tai siihen mielenkiinnolla tarttua, lueteltakoon muutamia esimerkkitapauksia. Eräs heistä roikkuu mielellään lihakoukussa, takakannen sisältöselityksen mukaan tissien näyttämisellä voi parantaa maailmaa jne. Kirkon piiristähän toki olemme lukeneet auliisti itsestään naisen muovanneen kirkonmiehen haastatteluja. Nyt meille tarjotaan meikkaavaa kirkkoherraa. No itseasiassahan se ei ole paljon mitään.
Entä jos haluaa matkia?
Huoli liittyy kirjaa lukiessa siihen, ovatko näitä tapauksia tutkailevat kriittisiä ja harkintakykyisiät. Meikit ja ihon lävistävät killuttimet ovat ilmiövalikoiman pehmeää puolta. Entä jos äkkinäisestä vaikutteesta ihastunut alaikäinen päättääkin spontaanisti remontoida itsensä toiseen sukupuoleen? Tähän tuntuvat eräät tahot suorastaan suostuttelevan kantamatta vastuuta siitä, jos päätös olikin ulkopuolisten rohkaisema, ja jota seuraa katumus.
Alastalon kaikki kertomukset on tehty ymmärtäväisessä ja hyväksyvässä hengessä, täysin haastateltavien ehdoilla. Kirsi-Marja Mobergin valokuvissa he esiintyvät itselleen mieluisissa asuissa ja yhteyksissä. Tyyppivalikoima on ulkoiselta olemukseltaan lievästi sanottuna kirjava, jota värikuvauksen keinot olisivat erityisesti korostaneet.
Maailma on muuntumassa toisistaan erilleen ajautuvien pienryhmien tilkkutäkiksi. Samalla kun edistyksen ihmiset kauhistelevat uskonnollisten yhteisöjen tiukkaa sisäistä sanelua, osa heistä ei tunnista kannattavansa uusien kummallisuuksien syntyä. Monet kuppikunnat vetäytyvät erilleen laajemmasta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Jos siihen liittyy vielä epäterveellisiä elämäntapoja tai oman ruumiin vahingoittamista, haluammeko tai sallitaanko meidän huolestua?
Perversioista ja järjettömyyksistä valitkaamme kuitenkin salaliitot
Teemu Vehkala on yksi tunnetuimpia suomalaisen salaliittoteorioiden esittelijöitä. Hänen kahdeksan sivua käsittävä esittelynsä sisältää enemmän herkullisia ja uskomattomia väitteitä, kuin sata tutkijaa kykenisi tuhannen sivun voimin tieteellisesti todistamaan vääriksi. Vehkala ei itse kerro väitteilleen tukevia perusteita, mutta hänen tarinoitaan on lystikästä lukea – jollei vain ota niitä liian perusteellisella haudanvakavuudella.
Valtamedia on Vehkalan mukaan julistanut hänet toisinajattelijaksi, joka on suunnitelmallisesti lakaistu piiloon. Hänen mukaansa 1990-luvun lama oli häikäilemättömästi suunniteltu, ja jonka avulla Suomi vietiin EU:n jäseneksi.
Vehkala kirjoittaa sellaisella paatoksella esimerkiksi Apollo-kuumatkasta, että juttu kulkee kolpakkopöydästä toiseen puoliksi vitsinä, puoliksi paljastuksena. Aiheeseen liittyvät todisteet – esimerkiksi videot – ovat kuitenkin huolellisessa tarkastelussa todistettu valheellisiksi. Uskokaamme siis kaikessa rauhassa amerikkalaisten käyneen kuussa.
Uutinen sen sijaan ei ole, kun Vehkala kertoo, että rikkaat sanelevat vanhojen pankkiirisukujen kanssa maailman menon. No tämähän osin pitää paikkansa, mutta uutta on se, että esimerkiksi Rothschildit ovat Dracojen avaruusolioiden sukua. Tämän voi päätellä heidän kallonsa muodosta, joka muistuttaa avaruuden liskorotujen ominaisuuksia. Ryhtykäämme siis tarkkailemaan suomalaistenkin pankkivaikuttajien kallonmuotoja.
Malmin lentokentän puolesta – miksi?
Koska Oudot tyypit esittelee kummallisia tyyppejä, perehtykäämme tämän päivän reaalitodellisuudessa julistavan Vehkalan havaintoihin. Tämä mies ei meikkaa tai leikkaa itseään, hän työskentelee aivoillaan, mutta miten: Malmin lentokentän puolustustaistelun osanottajana hän ei ole tullut ajatelleeksi, että hänen mukanaolostaan saattaa olla haittaa vakavan asian järkevälle pohdinnalle.
Hän nimittäin paljastaa, että Malmin lentokentän lähistöllä sijaitsee Yhdysvaltain suurlähetystön omistama CIA:n salainen varastorakennus. Koska Malmin kentän yhteydessä ei ole tullitoimintaa, kenttää käytetään salaperäisten lastien operointikohteena. Kyse on Irakista tapahtuvista lennoista, myös huumeiden kuriirilennot kulkevat Malmin kautta.
Näistä tiedoista johtuen Vehkala on julistettu oman kertomansa mukaan journalistipiireissä pannaan. Hän tietää, että Suomessa on äärimmäisen korruptoitunut toimittajakunta, jonka keskiviikkokerho on julistanut hänet boikottiin. Hän on yksi niistä, jotka ovat jaelleet tietoa muun muassa koronarokotteen salamyhkäisistä ominaisuuksista. Vehkalan voisi erinomaisin perustein julistaa Oudot tyypit-kirjan oudoimmaksi tapaukseksi.
Samalla tulisi ihmetellä, miten tällaisen kokoelman on kustantanut Suomen Kirjastopalvelut Oy:n kustantamo ja tekijä saanut vieläpä Taiteen edistämiskeskukselta tukirahaa.
Jarno Alastalo: Oudot tyypit. Avain 2020.
