Politiikkaa tehdään vastakkainasettelun kautta. Sosialisti ei luota siihen, että yksilöt tai yritykset tekisivät päätöksiä, jotka olisivat yhteinen etu. Liberaali ei luota siihen, että valtio tekisi päätöksiä, jotka olisivat yhteinen etu. Kansainvälisyys haastaa impivaaralaisuuden, arvoliberalismi konservatismin, kaupungit maakuntien syrjäseudut.
Nuo jaot ovat ymmärrettäviä, niihin on helppo samaistua, niistä on helppo innostua. Niissä on vain yksi ongelma. Ne eivät toimi. Ne eivät tuo enää lisäarvoa päätöksentekoon. Teollisen ajan logiikka ei toimi digitaalisen globalisaation maailmassa. Jos joku haluaa disruptoida politiikan, se kannattaa tehdä disruptoimalla nuo jaot.
Avainsana tuohon disruptioon on ”vuorovaikutus”. Vuorovaikutus tarkoittaa ihmisten välistä suhdetta, jossa osapuolet vaikuttavat yhtä aikaa toisiinsa. Sen vastakohta on monologi, toista kuuntelematon oman agendan läpivienti. Vaalitentit ovat monologeja. Eduskunnan kyselytunnit ovat monologeja. Puolueiden periaateohjelmat ovat monologeja.
Sääli. Mitä mutkikkaampi maailma, sitä arvokkaampaa on vuorovaikutus ihmisten välillä. Siksi vuorovaikutusta kannattaa hakea, sitä kannattaa edistää ja vaalia. Se on avain Suomen nousuun ja moneen muuhun hyvään.
Vuorovaikutusta edistää luottamus, asioiden kokeilu, kuuntelu, datapohjainen päätöksenteko ja tilan antaminen ihmisille. Sitä vaikeuttaa ennakkoasenteet, ongelmien maalailu, yleistäminen ja taktinen flirttailu ihmisten turvallisuuskaipuun kanssa.
Otetaanpa muutama käytännön esimerkki.
Jakamistalous on vuorovaikutusta parhaimmillaan. Se että ihmiset tekevät asioita toisilleen on arvokasta, yhtä arvokasta on se, että ihmiset jakavat asioita keskenään. Liikennekaari on hyvin vuorovaikutuksellinen hanke. Samoin kauppojen aukiolon vapauttaminen tai joukkorahoituksen avaaminen kaikelle kansalle. Noista hankkeista jokaisen puolueen kannattaisi kisata keskenään sen sijaan että asettaa kapuloita rattaisiin.
Yhdysvaltain länsirannikon ohjelmistoteollisuudesta lähtenyt uusi tapa johtaa luovuutta on hyvin vuorovaikutuksellinen tapa johtaa. Sitä kannattaisi kopioida kaikkeen johtamiseen Suomessa. Sitä kannattaisi edellyttää erityisesti julkisen vallan johtamiselta. Se kun selittää suurelta osin sen, miksi julkinen tekeminen on vähemmän ketterää ja hitaammin uudistuvaa kuin yksityinen tekeminen. Metreissä mitattuna matka Futuricen toimistolta Kelan päämajaan on lyhyt. Futuricen johtamisesta ja tekemisen tavasta lieneekin helppo kopioida soveltuvia osia Kelalle.
Verotus on politiikan ikuinen kiistakapula. Valitettavasti. Vuorovaikutuksen kannalta tilanne avautuu hieman eri tavalla. Vuorovaikutus tarkoittaa muun muassa sitä, että ihmiset tekevät asioita toisilleen. Tuota työtä eivät robotit hetimiten uhkaa. Sitä kuitenkin verotetaan todella ankarasti. Itse saan jokaisesta tienaamastani eurosta noin 60 senttiä. Jos ostan tuolla palvelua toiselta ihmiseltä, siitä menee yli puolet arvonlisäveroon, tuon toisen veroihin ja veroluonteisiin maksuihin. Mikäli siis teen tunnin työtä, voin ostaa tienesteillä toisen ihmisen työtä ehken vartin. Tuo suhde vie tyystin kysynnän vähemmän lisäarvoa tuottavalta osaamiselta. Nykyinen verotus luo osaltaan syrjäytymistä viedessään monelta ihmiseltä mahdollisuuden löytää itselleen merkityksen ja vaikuttaa maailmaan tekemällä sitä mitä osaa. Vuorovaikutusta ajatellen kokonaisveroaste on Suomessa liian korkea ja verorakenne vääristynyt. Tuon pitäisi huolettaa kaikkia puolueita.
Eduskuntavaaleihin on aikaa kaksi vuotta. Siinä on yllin kyllin aikaa rakentaa poliittinen vuorovaikutus-ohjelma kunkin puolueen omista lähtökohdista. Olisi aikamoista päästä näkemään historian ensimmäinen digitaalisen ajan vaaliväittely, sellainen jossa puolueet kilvoittelisivat asioista, joilla on todellista merkitystä. Toisensa haastaen, toisiaan kuunnellen, toisiltaan oppien.
