Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Charly Salonius-Pasternakin mukaan ilmassa on skenaarioita, jotka eroavat merkittävästi oletuksista, joille Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on rakennettu.
”Kylmän sodan jälkeisen ajanjakson loputtua uudelle ajalle ei vielä ole nimeä. Tällä aikakaudella Suomeen kohdistuva hyökkäys on kuitenkin todellinen mahdollisuus, jonka poliittinen johto ja tulevat hallitukset joutuvat ottamaan huomioon suunnitellessaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa”, kirjoittaa Salonius-Pasternak Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla.
Tutkijan mukaan on mahdollista, toisin kuin aiemmin on ennakoitu, että sotilaallista voimaa voidaan käyttää pelkästään Suomeen. Tähän asti Suomen on uskottu voivan joutua sotilaallisen konfliktin osapuoleksi vain osana laajempaa sotaa, katsoo tutkija viitaten turvallisuuspoliittisen selonteon linjauksiin.
”Ennakoitavissa on skenaarioita, joissa Suomi olisi ensimmäinen ja siinä vaiheessa ainoa Itämeren alueen maa, johon sotilaallinen isku kohdistettaisiin”, katsoo Salonius-Pasternak.
Jos Venäjä valtaisi Ahvenanmaata?
Salonius-Pasternak toteaa, että Venäjällä on kyky vallata käyttöönsä naapurien alueita avoimesti, peitetysti tai välikäsien kautta.
”Ottamalla käyttöön vain vaikkapa pari Ahvenanmaan saarta Venäjä voisi nykyisillä asejärjestelmillä kontrolloida Itämeren ilmatilaa. Näin se pystyisi rajoittamaan tehokkaasti esimerkiksi Helsingin ja Tukholman välistä ilmaliikennettä”, huomauttaa Salonius-Pasternak.
Tutkijan mukaan Suomen poliittinen johto joutuisi tämänkaltaisissa tilanteissa arvioimaan, mitä sotilaallisia keinoja se olisi valmis käyttämään.
Salonius-Pasternak uskoo, että kuvitellun kaltaisessa tilanteessa Suomi saisi mitä luultavimmin poliittista ja taloudellista tukea. Jos toisen valtion sotilaiden läsnäolo todennettaisiin, laukeaisi myös EU:n Lissabonin sopimuksen avunantolauseke, mikä ei olisi kuitenkaan Naton viidennen artiklan kaltainen turvallisuustae.
”EU:n avunantolausekkeeseen perustuva sotilaallinen apu olisi todennäköisesti kahdenvälistä: Jokainen unionin jäsenmaa joutuisi pohtimaan valmiuttaan sotaan muutaman suomalaisen saaren takia”, tutkija toteaa.
Salonius-Pasternak uskoo, että ”julkisesti olisimme ainakin kriisin alkuvaiheessa sotilaallisesti yksin”. Suomen ja muiden EU-maiden näkemykset tilanteesta ja keinoista sen ratkaisemiseksi saattaisivat erota.
”Tässä tapauksessa Suomi saattaisi pitää sekä diplomaattisten että sotilaallisten keinojen käyttöä mahdollisena. Muut eurooppalaiset maat sen sijaan saattaisivat suosia vain diplomaattisten keinojen käyttöä, koska ne toivoisivat näin estävänsä kriisin laajentumisen. Suomi olisi siis suuressa ristipaineessa.”
Salonius-Pasternakin mukaan tilanne saattaisi päättyä Suomen kannalta huonosti:
”Venäjä voisi jopa saavuttaa päämääränsä ilman laukaustenvaihtoa, koska Suomi ei ehkä uskaltaisi eskaloida tilannetta vahvan kansainvälisen sotilaallisen tuen puutteen takia. Jotkin muut maat voisivat vielä vaatia, että konflikti ei saa laajentua Suomen toiminnan vuoksi”, Salonius-Pasternak puntaroi.
