Eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana vuosina 2003–2011 toiminut Kimmo Sasi (kok.) ruotii tuoreessa EVA:lle laatimassaan Lain vartijat -raportissa perustuslain roolia suomalaisessa päätöksenteossa ja vallankäytössä.
”Tämän EVA Raportin tarkoitus on puolustaa demokratiaa. Kaikki fundamentalismi, niin myös perusoikeusfundamentalismi, on ongelma demokratiassa”, Sasi summaa.
Hän käy raportissaan läpi lukuisia lakiesityksiä ja perustuslakivaliokunnan lausuntoja, jotka liittyvät julkisiin tehtäviin, ja arvioi niiden johdonmukaisuutta ja suhdetta ympäröivään maailmaan.
Sasi päätyy ehdottamaan huomattavia muutoksia perustuslain tulkintaprosessiin. Sasin mielestä esimerkiksi perustuslain 124 pykälä tulisi kumota.
Raportissa ”vallanjakosäädökseksi” nimitetty pykälä luotiin vuoden 2000 perustuslakiuudistuksessa. Siinä säädetään, millä kriteereillä ja missä tapauksissa julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muun kuin viranomaisen hoidettavaksi. Sasin mukaan säädös on länsimaissa ainutlaatuinen.
”Muissa maissa parlamentilla ja viranomaisilla on laaja harkintavalta järjestää hallintoasioita tarkoituksenmukaisella tavalla. Meillä vaaleilla valtaan valitun eduskunnan oikeus päättää tehtävien järjestämisestä alistetaan perustuslailliselle arvioinnille”, hän kirjoittaa.
Sasin mukaan säännös tuntuu laajentuvan ja tekevän yhä useammin yksityisestä toiminnasta julkista hallintotoimintaa.
”Kysyn, onko julkinen valta leviämässä niin, että tässä ajatusten aaltoliikkeiden maailmassa on jälleen syytä kysyä hallitsijan vallan perään ja vaatia sen rajoittamista. Kysyn, onko julkinen hallinto laajenemassa niin, että kansalaisilla ei enää ole oikeutta puolustaa perustuslain takaamia ihmisoikeuksia ilman lain nimenomaan siihen oikeuttavaa säännöstä ja viranomaisten toimia”, Sasi toteaa.
”Vähemmän demokratiaa”
Tiukka perustuslain tulkinta tietää Kimmo Sasin mukaan vähemmän demokratiaa. Esimerkiksi hän nostaa vaikkapa hallituksen sosiaalietuuksiin ehdottamien leikkausten haastamisen perustuslain vastaisina.
”Usein eri perusoikeudet ovat keskenään vastakkain yksittäisessä tapauksessa. Analyysini perusteella etenkin elinkeinovapaus saa käytännössä aina syrjäytyä, jos asiaa aletaan pohtia vallanjakosäännöksen kannalta”, hän toteaa.
Sasin mielestä perusoikeuskeskustelu on saanut Suomessa omalaatuisia piirteitä.
”Nykyisin usein, kun hallitus esittää jonkin lainsäädäntöaloitteen, nousee esiin poliitikkoja, etutahoja tai tutkijoita, jotka katsovat esityksen olevan ristiriidassa perustuslain kanssa”, hän kirjoittaa.
Väitteitä perustuslain vastaisuudesta käytetään hänen mielestään nykyisin poliittisena aseena, jolla on helppo leimata jokin esitys arveluttavaksi. Perustuslakiargumentin käyttö antaa Sasin mukaan myös mahdollisuuden välttää sisällöllistä keskustelua esityksestä. Keskustelua käydään Sasin mukaan pääasiassa mediassa. Otsikot ovat raflaavia.
Suomi on Sasin mielestä tässä suhteessa kansainvälisesti kummajainen.
”Muiden maiden poliittisessa keskustelussa ehdotuksia ei ensisijaisesti tyrmätä perustuslakiargumentein vaan niiden sisällön perusteella.”
Kimmo Sasi ottaa raportissaan kantaa myös perustuslakivaliokunnan toimintaan. Hänen mukaansa valiokunnan käyttämien asiantuntijoiden piiriä tulisi laajentaa.
Sasi kirjoittaa valtiosääntöoppineiden tulkitsevan julkisen hallintotehtävän alaa omasta näkökulmastaan ja leimaavan helposti kaiken julkiseksi vallankäytöksi. Hän näkisi valiokunnan kuultavana muidenkin oikeusalan oppineita ja etenkin siviilioikeuden asiantuntijoita.
Substanssiosaamista ja vertailua muualla Euroopassa tehtävään lainsäädäntöön tarvittaisiin käsittelyissä hänen mielestään nykyistä enemmän. Lisäksi tulisi kuulla hallituksen ehdotuksen vastustajiakin. Sasi myös luopuisi vahvan ennakkokannan käsiteltävään asiaan omaavien asiantuntijoiden kuulemisesta kokonaan.
