Kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja vastaa kotisivuillaan infosota-asiantuntija Saara Jantuselle, jonka mukaan useat suomalaiset raskaan sarjan poliitikot ovat syyttäneet tiedotusvälineitä Venäjän ja lännen välisen vastakkainasettelun lietsomisesta. Jantunen julkaisi aiheesta blogikirjoituksen perjantaina.
Sotatieteiden tohtori Jantunen nostaa esiin Tuomiojan ja Eero Heinäluoman esittämät kommentit ja sanoo, että niiden taustalla on pyrkimys vaikuttaa tapaan, jolla Venäjän toimintaa käsitellään suomalaisessa mediassa.
Tuomioja puhui sotaretoriikasta 13.7. Yleisradion haastattelussa. Hän sanoo todenneensa haastattelussa muun muassa:
‒ Se ei tarkoita sitä, että kumpikaan osapuoli uhkaisi tai suunnittelisi sotaa. En usko tietenkään, että yksikään Nato-maa olisi lähdössä hyökkäämään Venäjälle. Enkä myöskään usko, että Venäjä suunnittelisi hyökkäyksiä Nato-maihin. Ennen kaikkea näissä Itä-Euroopan maissa on aito pelko siitä, että Venäjä voisi hyökätä. – Ja Venäjällä on myöskin aito pelko siitä, että Natolla olisi sotilaallisesti vihamielisiä tarkoituksia ja tästä syntyy tällainen kierre, jota media omalta osalta lietsoo.
Saara Jantusen mukaan painostus ulottuu paitsi mediaan ja yksittäisiin toimittajiin myös turvallisuuspolitiikan asiantuntijoihin ja tutkijoihin. He ovat hänen mukaansa joutuneet ohjailu- ja jopa vaientamispyrkimysten kohteeksi.
Jantunen julkaisi vuonna 2015 teoksen Infosota, jota Tuomioja on kommentoinut Sveitsin radio RTS:n haastattelussa. Tuomioja myöntää, ettei ole lukenut Jantusen kirjaa, ainoastaan kommentteja ja arvioita siitä. Aihe nostatti kiihkeää keskustelua Twitterissä Tuomiojan kirjoituksen julkaisun jälkeen.
Tuomioja sanoo ymmärtävänsä, että Jantunen on joutunut asiattomien uhkailujen ja herjausten kohteeksi. Hän sanoo, että myös tutkijoita on voitava arvioida kriittisesti ja avoimesti.
‒ Tutkija voi vapaasti valita aiheensa ja näkökulmansa eikä hänellä ole velvollisuutta esittää poliittisesti tasapainotettuja johtopäätöksiä, palvella myöntyvyyspolitiikkaa tai olla diplomaattinen, kuten Jantunen haluaa korostaa. Muilla, niin tutkijoilla kuin poliitikoilla, on kuitenkin yhtäläinen oikeus arvioida tutkijan työtä samalla tavoin avoimesti ja kriittisesti kuin tutkija on ottanut oikeudekseen arvioida muita, Tuomioja sanoo.
Hän sanoo Jantusen tulkinneen, että jos Venäjän toiminta saa osakseen kritiikkiä, on muita vastaavia maailmanpolitiikan toimijoita arvioita määrällisesti yhä paljon.
‒ Kukaan ei tietääkseni ole, enkä minä ainakaan, edellyttänyt määrällisesti tasapainotettua kritiikkiä, vaan sitä, että kaikkia toimijoita on arvioitava samoin kriteerein, Tuomioja vastaa.
Hän pitää vaarallisimpana, jos ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastuulliset eivät pyri kaiken sen mahdollisimman laaja-alaiseen ja tasapainoiseen tarkasteluun, mitä maailmassa tapahtuu ja mikä vaikuttaa Suomen asemaan.
‒ En siis todellakaan tunne luottamusta sellaisiin tutkijoina esiintyviin ihmisiin, jotka eivät osaa tai halua perehtyä Venäjän historiaan ja ymmärtää sitä, miksi se katsoo pitkälti vain reagoineensa lännen toimiin kylmän sodan päättymisen jälkeen. Venäjällä voi olla haavekuvia Neuvostoliiton tai peräti Venäjän imperiumin rajojen palauttamisesta, mutta se ei tarkoita että sillä olisi mahdollisuutta, kykyä tai haluakaan tähän, Tuomioja sanoo.
Lännen toimien läpikäynti ja kriittinen arviointi Venäjän ohella on Tuomiojan mukaan edellytys sille, että vastakkainasettelujen kierre voidaan katkaista ja palata rakentamaan yhteistyövaraista turvallisuutta.
‒ Ja vielä kerran, koska tämä näyttää olevan joillekin niin vaikea ymmärtää: tämän toteaminen ei anna minkäänlaista hyväksyntää sen enempää (Vladimir) Putinin Venäjän sisäiselle kehitykselle kuin ulkoisille toimille. On tärkeätä että puhumme avoimesti kaikista näihin Venäjän kehitykseen ja toimiin liittyvistä ongelmista, soveltaen samoja kriteereitä kaikkien muidenkin toimiin, hän sanoo.
