Kansanedustaja Paula Risikon ja Helsingin apulaispormestarin Pia Pakarisen mielestä oppivelvollisuuden pidentäminen 18 ikävuoteen ei estä toisen asteen opintojen keskeyttämistä tai auta syrjäytymisen juurisyihin.
– Sen sijaan auttamisen painopisteen tulee olla lapsiperheiden tukemisessa sekä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen vahvistamisessa, jotta lapset ja nuoret saavat oikea-aikaista tukea ongelmien noustessa. Tätä ovat esittäneet tutkimusten pohjalta myös kasvatustieteilijät ja taloustieteilijät, Risikko ja Pakarinen toteavat mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa.
Ongelmana ei heidän mukaansa ole opintojen aloittaminen vaan keskeyttäminen, ja siihen on monia syitä.
– Koulutustakuu eli toisen asteen opiskelupaikan saaminen toteutuu Suomessa hyvin. Lähes kaikki siirtyvät toisen asteen opintoihin. Kuitenkin noin 15 prosenttia 20–29-vuotiaiden ikäluokasta on pelkän perusasteen koulutuksen varassa ja silloin on vaikeaa löytää jalansijaa työmarkkinoilta, Risikko ja Pakarinen muistuttavat.
He huomauttavat myös, että oppivelvollisuuden uudistukseen varatut eurot ovat kaukana todellisista kustannuksista, vaikka ne on luvattu korvata kunnille täysimääräisesti. Esimerkiksi Helsingissä uuden oppivelvollisuuslain täytäntöönpanon todelliset kustannukset ovat kaupungin laskelmien mukaan noin 40 prosenttia hallituksen esitysluonnoksessa arvioituja suuremmat.
– Koronavirusepidemia on heikentänyt maamme taloutta entisestään. Uudistuksen toimeenpano ei ole tässä tilanteessa järkevää. Puuttuva rahoitus kaatuu talousvaikeuksissa jo nyt olevien kuntien niskaan ja johtaa siihen, että opetuksen laadusta ja määrästä joudutaan karsimaan uudistuksen toteuttamiseksi.
Risikon ja Pakarisen mukaan uudistuksen tärkeä päätavoite, vähintään toisen asteen koulutus jokaiselle nuorelle, saavutetaan paremmin varmistamalla, että kaikki oppilaat saavuttavat peruskoulussa riittävät perustiedot ja -taidot ja löytävät mieleisensä jatko-opintopaikan.
– Uudistukselle varatut resurssit on kohdennettava varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, koulupolun nivelvaiheiden ja opinto-ohjauksen vahvistamiseen. Toisen asteen koulutuksen keskeyttämisiä vähentää esimerkiksi ryhmäkokojen pienentäminen sekä yksilöllisen oppimisen ja muun tuen varmistaminen jokaiselle nuorelle, he esittävät.
Lisäksi Risikko ja Pakarinen huomauttavat, että vähävaraisuus ei saa olla este toisen asteen tutkinnon hankkimiselle.
– Taloudellinen tuki on tärkeää kohdentaa niille, joille kustannukset voisivat muodostua esteeksi, he painottavat.
