Kaksi eturivin ruotsalaisasiantuntijaa tyrmää näkemykset, joiden mukaan Ruotsi kykenisi huolehtimaan kansallisesta turvallisuudestaan ilman ulkopuolista apua.
– Tosiasia on, että Stolbovan rauha 1617 oli viimeinen tilaisuus, jossa Ruotsi kykeni selviytymään vaarallisia vihollisia vastaan omin voimin – ilman ystävällismielisesti suhtautuvan suurvallan tukea, Robert Dalsjö ja Niklas Granholm toteavat Svenska Dagbladetissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan.
Dalsjö ja Granholm ovat allekirjoittaneet arvionsa Ruotsin kuninkaallisen sotatieteellisen akatemian jäseninä eivätkä siis esiinny työnantajansa nimissä. He molemmat toimivat arvovaltaisen Ruotsin puolustustutkimuslaitoksen (FOI) tutkimusjohtajina.
Kun Ruotsi on Stolbovan jälkeen yrittänyt puolustaa aluettaan ilman suurvalta-apua, siinä on heidän mukaansa useimmiten epäonnistuttu pahasti.
Vuonna 1721 Ruotsi menetti suurvalta-asemansa joutuessaan Uudenkaupungin rauhassa luovuttamaan Venäjälle Inkerinmaan, Viron, Liivinmaan ja laajoja alueita itäisestä Suomesta. Haminan rauha vuonna 1809 sinetöi myös koko muun Suomen nykyisen valtioalueen siirtymisen Venäjän yhteyteen.
– 1600- ja 1700-luvulla asemamme turvasi lähinnä Ranska, 1800-luvulla Iso-Britannia. Vuodesta 1945 turvallisuustakuista on vastannut USA, mikä puolueettomuusdogmin vuosina pidettiin visusti salassa, mutta enää sitä ei tarvitse peitellä, Dalsjö ja Granholm kirjoittavat.
”Nostalgialle
ei ole tilaa”
Svenska Dagbladetissa julkaistu kirjoitus on reaktio viiden ruotsidemokraatin äskettäin esittämään näkemykseen, jonka mukaan amerikkalaisen Patriot-ilmapuolustusjärjestelmän hankinta tekisi Ruotsista pelinappulan Yhdysvaltain strategisella pelilaudalla ja sitoisi maan poliittiseen riippuvuussuhteeseen Washingtonista.
Ruotsidemokraatteja edustavat poliitikot ovat viime viikolla vaatineet, että Ruotsin puolustuskyky tulisi nostaa tasolle, joka mahdollistaa suurvallan hyökkäyksen torjumisen.
– Kiireellinen tarpeemme ilmapuolustuksen uudistamiseksi on seurausta osin puolustussektorin pitkäaikaisesta laiminlyönnistä, osin huonontuneesta turvallisuustilanteesta, Dalsjö ja Granholm kirjoittavat.
– Venäjän toteuttama Krimin haltuunotto ja meneillään oleva hyökkäyssota Ukrainaa vastaan osoittavat, että suursotaa Euroopassa ei voida enää sulkea pois. Jos sellainen syttyisi, Ruotsi tulisi väistämättä vedetyksi siihen mukaan. Kun tilanne on aidosti vaarallinen, aikaa on rajallisesti ja on elettävä olosuhteiden vaatimalla tavalla, ei puolueettomuusnostalgialle jää minkäänlaista tilaa.
Kirjoituksensa päätteeksi Dalsjö ja Granholm kääntävät katseensa Helsingin edustan historialliseen merilinnoitukseen.
Suomenlinnan Kuninkaanportissa oleva Augustin Ehrensvärdin ajatelma, joka kehottaa olemaan luottamatta vieraan apuun, on heidän mukaansa vaikuttava, mutta harhaanjohtava.
– Ruotsalainen Viaporin linnoitus rakennettiin ranskalaisella pääomalla, Dalsjö ja Granholm toteavat.
