Kaksi entistä republikaanikuvernööriä puhui oman puolueensa presidenttiehdokasta Donald Trumpia vastaan demokraattien puoluekokouksessa maanantaina ja kehotti kaikkia republikaaneja valitsemaan Joe Bidenin.
Heti John Kasichin ja Christine Todd Whitmanin puheiden jälkeen jatkui kiihkeänä toisten Trump-vastaisten republikaanien tv- ja somekampanja tämän uudelleenvalinnan estämiseksi.
Vastaavaa kampanjaa oman puolueen istuvaa presidenttiä vastaan ei ole nähty modernin Yhdysvaltain historiassa. Mutta osa Trumpin puoluetovereista – niin sanotut Never Trump -republikaanit – on nyt niin tuskastunut, että he ovat päättäneet hylätä puolueessaan aina noudatetun Ronald Reaganin 11. käskyn: ”Älä koskaan sano pahaa sanaa toisesta republikaanista.”
Mistään varsinaisesta kansanliikkeestä ei Never Trump -ilmiössä ole kyse. Päinvastoin, omassa puolueessaan Trumpilla on johdonmukaisesti ollut noin 90 prosentin kannatus. Luvut ovat suurin piirtein samalla tasolla kuin edellisen toista kautta tavoitelleen republikaanipresidentin – George W. Bushin – vastaavat samoihin aikoihin. Ne ovat myös pysyneet vakioina koko ajan.
Trumpia vastaan kampanjoivat republikaanit muodostuvat pienestä toismielisestä rykelmästä puolueen vanhan eliitin edustajia, jotka hänen aikanaan ovat menettäneet virkansa ja vaikutusvaltansa. Osa heistä on edelleen nimellisesti republikaaneja ja useimmat profiloituvat yhä konservatiiveiksi. Useimmat heistä vastustivat Trumpia myös viime vaaleissa.
Never Trumpien johtohahmot Rick Wilson ja Bill Kristol aloittivat työnsä vuonna 2016 taivuttelemalla tunnettuja republikaaneja (muun muassa Bushin ulkoministeriä Condaleezza Ricea ja Trumpin puolustusministerinä sittemmin toiminutta James Mattisia) tämän konservatiiviseksi vastaehdokkaiksi. Yritys epäonnistui, ja he joutuivat tyytymään tuiki tuntemattomaan Evan McMulliniin, joka lopulta sai vain 0,53 prosenttia annetuista äänistä.
Tämän vuoden vaaleissa Never Trump-republikaaneilla ei ole omaa ehdokasta. Sen sijaan he käyvät lakkaamatonta, aggressiivista media- ja mainoskampanjaa Trumpia vastaan. Tätä varten Rick Wilson on perustanut Never Trump-järjestöistä tunnetuimman, Lincoln Projectin, ja Kristol pienemmän Defending Democracy Together-järjestön.
Defending Democracy Togetheriin kuuluu tasan kymmenen ihmistä, Lincoln Projectiin taasen kahdeksan (ja näiden lisäksi kymmenen neuvonantajaa). Molemmat ovat lahjoitusvaroin toimivia lobbausyrityksiä, niin sanottuja PAC:ejä (Political Action Committees), eivät kansalaisjärjestöjä, joihin tavalliset äänestäjät voisivat halutessaan liittyä.
Ja mitä nämä miehet tavoittelevat? Kristol kertoo Trumpin valtaannousun ”herättäneen eloon sisäisen sosialistini”. Tämä konkurssiin menneen Weekly Standard -lehden entinen päätoimittaja on toisin sanoen palautumassa isänsä, trotskilaisaktivistina aloittaneen neokonservatismin luojan Irving Kristolin linjoille. Hän ei identifioi itseään enää republikaaniksi.
Kristol oli myös yksi Irakin sodan pääarkkitehdeista, 2000-luvun alussa suunnitelmat tuota sotaa varten luoneen Project for a New American Centuryn perustaja. Ulkopolitiikassa hän ja hänen kaltaisensa tavoittelevat perinteisempää diplomatiaa, liittolaissuhteiden vahvistamista ja demokratian ulkomaille tarvittaessa asevoimin viemistä.
Rick Wilson taasen on negatiivisen vaalimainonnan ammattilainen ja likaisen pelin tunnustettu mestari. Nämä taitonsa hän on nyt kääntänyt omiaan vastaan, koska hän katsoo Trumpin tuhonneen perinteiselle konservatiiviselle politiikanteolle tyypillisen estetiikan, hylänneen konservatismin filosofisen sisällön ja muodostavan keinoja kaihtamattomilla toimintatavoillaan välittömän uhan amerikkalaisille valtioinstituutioille.
Nämä Never Trump-republikaanit muodostavat kiinnostavan luvun yhdysvaltalaisen konservatismin ja oikeiston historiassa, jota tutkijat tulevat analysoimaan vuosikausia. Trump-vastaiselta medialta he saavat paljon ilmaista mainosta. Mutta lukumääräisesti on kyse niin pienistä ryhmistä, että vuoden 2020 presidentinvaalin tulokseen heillä tuskin on sanottavaa vaikutusta.
