Kun demarit olivat tehneet pesäeron puheenjohtajaansa Väinö Tanneriin, SDP:ssä alkoi aatteen vallankumous. SDP teki kaikkensa miellyttääkseen presidentti Urho Kekkosta ja Neuvostoliittoa. Kalevi Sorsan nousu puoluesihteeriksi ja puheenjohtajaksi aloitti täyskäännöksen. Alkoi punapesu ministeriöissä Kekkosen hyväksynnällä. UKK:lle epämieluisia keskustalaisia syrjäytettiin.
Siihen saakka demarit olivat NL:n silmissä oikeistoa pahempia, mentiin vasemmalta ohi. Puolueen koulutuspolitiikan tavoite oli raju: kääntää ensin pieni koejoukko lapsia marxilaiseen oppiin, sen jälkeen soveltaa metodi koko suomalaiseen opetusjärjestelmään. Tarkoituksena oli karmea tieteisfantasia muunnettuna todellisuuteen. Aivopesu kohdistettiin 10–12-vuotiaisiin pirkkalaisiin lapsiin. Yksikään hälytyskello ei soinut demarileirissä.
Kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho (SDP) oli kaiken keskipiste. Hänen suojeluksessaan perustettiin ns. Peto-tutkimusryhmä, jonka vetäjiksi pestattiin myöhemmin täysin marxilaisiksi ja stalinisteiksi osoittautuneita demareita. Lapsiin kohdistuneen aatteellisen opetustyön tuloksia mittailtiin, ja riemu oli suuri, kun oli kyetty ”luomaan sosialismille edellytyksiä ihmismielessä”.
”Moskovan ilma puhtain”
Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, tiedonkulun vapauduttua Suomessakin, Pirkkalan peruskoulukokeilu tuntuu epätodelta. On vaikea uskoa, että kun kaksiviikkoisen esikokeilun alussa kapitalismista oli annettu sitä tuomitsevaa opetusta, sosialismia käsittelevä opetusjakso alkoi kaikille yhteisellä aamunavauksella: oppilaille luettiin katkelmia Karl Marxin ja Friedrich Engelsin ”Kommunistisesta manifestista” (1848), joka päättyy kansainvälisen kommunistisen liikkeen rykäisyyn: ”Kaikki maailman proletaarit yhtykää”. Tämän jälkeen oppilaille soitettiin Kansainvälinen eli Internationaali.
Oppilaille syötettiin hyvin tarkoitushakuista tietoa. Aku Ankka toimi kapitalistisen maailman eriarvoisuudesta kertovana esimerkkinä.
Kalevalassa heijastuva yhteiskunta on yhteisö, jota Marx ja Engels nimittivät ”alkukantaiseksi kommunismiksi”. Lapsille opetettiin, etteivät neuvostonuoret välittäneet tuon taivaallista 1970-luvun länsimaisesta nuorisomuodista (leveät lahkeet, pitkät tukat).
Neuvostomuoti oli ”demokraattista”, läntinen huonoa.
Pirkkalan kokeilumateriaalin kustantanut petroskoilainen kirjapaino oli julkaissut kirjasen, jota päntättiin tuleville lastentarhanopettajille.
”Lenin on meidän johtajamme ja opettajamme. Lenin on kaikkien työtätekevien ystävä… Neuvostoarmeija. Se suojaa lapsiemme leikkisijaa, nyt nousee kaupunkeja, ja kukkii maa. Ei ole työn ja rauhan suojelijaa, maan päällä toista sitä varmempaa”.
Samaan aikaan hiukan vanhemmat nuoret ylistivät rauhanfestivaaleja.
Suomalaisetkin järjestöt allekirjoittivat julistuksen kunnioittaa maailman nuorison juhlallista sitoumusta taistella imperialismia vastaan, ennen kaikkea USA:n imperialismia… (viimeinen oli lipsahdus, koska se myönsi, että olihan sitä muunkinlaista imperialismia…). DDR:n isännöimien juhlien ystävinä olivat niin SAK:n nuorisosihteeri Lauri Ihalainen kuin Kokoomuksen Nuorten liiton pj. Ilkka Kanerva – tietenkin!
Lapsille syötetty muistutti samaa, mitä Ylen toimittajat Pentti Kemppainen (vas.), Leena Pakkanen (kesk.) ja Heikki Vuohelainen (kok.) julistivat ohjelmassaan ”Näin naapurissa” 1978–1985. Sisältö oli rajan takana tarkastettua ja tuotettua NL-ylistystä.
SDP:n pehmeimmät aivot?
Kun tänä päivänä lukee Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen pieniin lapsiin kohdistetun 1970-luvun ”koulukokeilun” sisältöä, on vaikea olla ihmettelemättä siinä mukana olleiden SDP-poliitikkojen mielenterveyttä.
Kalevi Sorsa, Ulf Sundqvist, Matti Louekoski, R.H. Oittinen ja heidän likaisen työntekijänsä, virkamiessuojattinsa Erkki Aho, aivopesun asiantuntija, psykologian professori Annika Takala ja tämän poika, Tuomas Takala, Tampereen yliopiston professori. Jos lastenlaulun mukaan setä Lenin asui Venäjällä, Marx asunee Tampereella. Oppilaat, varuillanne.
Ex-presidentti Halosen puoliso Pentti Arajärvi (Marxin ja Engelsin tuotantojen ”syvällinen tuntija”, ”ultramarxilainen”) varmisti kalliin aivopesuoperaation rahoituksen. Opetusministeriön varoja ohjattiin muiden – vähemmän tärkeiden – työsarkojen kustannuksella. Se etteivät Tarja Halonen ja Arajärvi olleet 2000-presidentinvaaleissa vielä aviopari, saattoi olla niin sanottu viisas taktinen veto. Marx olisi voinut olla syy porvarisrouvien Halos-vieroksunnalle – vastoin kuin lopulta tapahtui.
Yksi sankareista: Kullervo Rainio
Pirkkalan koulukokeilu tuli suuren julkisuuden kohteeksi keväällä 1975, jolloin heinäkuussa Suomessa pidettiin ETYK-huippukokous.
Suomettuneisuuden leima vähensi uskottavuuttamme. Lapsiin kohdistettu kiihotus luokkavihaan muistutti kansalaissodan aikoja, sovusta ja rauhanomaisuudesta ei ollut tietoakaan.
Avainhenkilö opetuskokeilun paljastamisessa oli sosiaalipsykologian professori Kullervo Rainio, kokoomuksen kansanedustaja, joka laati kirjallisen kyselyn pääministeri Kalevi Sorsalle. Alan eksperttinä hänen oli helppo nähdä ja todistaa materiaali häikäilemättömäksi, pieniin lapsiin kohdistuvaksi kommunistiseksi aivopesuksi. Keskustapuolue lähti riemumielin mukaan Pirkkalan kokeilun romuttamiseen. Jari Leskinen kuvailee erinomaisesti jutun jatkon: ulkomaille asti levinneen skandaalin ja tekoon syyllistyneiden kovapintaisen, tunteettoman toiminnan jatkossa, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
”En muista, en tunnusta mitään”
Pirkkalan kokeilun paljastuminen tuomittiin ja tutkittiin. Hämmästyttää oli, miten kokeilun kehitelleet olivat fanaattisesti tekojensa takana.
Professori Annika Takala oli oikeuskanslerinviraston kuulusteluissa selkeästi todennut, että vain Marxin ja Engelsin näkemykset ihmiskunnan historian kehitysvaiheista kohti sosialismia tarjosivat suomalaisille peruskoululaisille totuudenmukaisia tietoja ymmärtää ympärillä olevaa maailmaa. Kyse oli ollut uskonnollisen ääriliikkeen aivopesusta.
Kuulusteluissa käsittämättömimmän mutta ymmärrettävän linjan valitsi pääjohtaja Erkki Aho. Hän ei muistanut neljän tunnin kuulusteluissa juuri mitään. ”mahdotonta muistaa – en nyt muista”, ”en tiedä” tai ”en muista”. Taktiikka on tietoinen valinta, jonka usein puolustusasianajaja neuvoo ainoaksi vastaukseksi rikoksesta epäiltynä olevalle poliisikuulusteluun. Aho valitsi tyylikseen 1980-luvulla kiinnijoutuneiden kettutyttöjen ”en kommentoi” -muunnelman.
Jari Leskinen: Kohti sosialismia! Pirkkalan peruskoulun marxilainen kokeilu 1973-75. Siltala 2016.
Kirjoittaja: MARKKU JOKIPII
