Keskiviikkona julkistettu Varjo Suomen yllä. Stalinin salaiset kansiot -teos (Docendo) kertoo neuvostopoliitikko Andrei Gromykon 21.11.1949 diktaattori Josif Stalinille Suomen presidentinvaalin alla listaamat neljä maan ulkomaantiedustelun suomalaista luottokontaktia. Heidän kauttaan piti levittää huhuja esimerkiksi ”pääsotarikollisten” luovuttamisesta.
Henkilöt olivat entinen pääministeri Mauno Pekkala, puhemies Urho Kekkonen, entinen valtiovarainministeri Sakari Tuomioja ja eversti Kalle Lehmus.
– Vaaleissa Neuvostoliiton ehdokas ei ollut Mauno Pekkala, vaan maalaisliiton Urho Kekkonen, joka oli osoittanut hyödyllisyytensä oppositiopoliitikkona SDP:n hallituksen aikana. Silloin Moskovassa kirkastui ajatus, että niin kauan kun oli asioitava ei-kommunistien hallitseman Suomen kanssa, otollisin vaihtoehto oli Kekkonen. Kommunistien itäsuhteiden hoitelijat Hertta Kuusinen ja muut väläyttelivät puolueensa johdossa jo Kekkosen valintaa, mikä ”vaalien kautta saattaisi käydä mahdolliseksi.” Ensin piti vain saada Paasikivi väistymään, professori Kimmo Rentola kirjoittaa teoksessa.
– Liitteenä oli päätösehdotus, jossa näitä henkilöitä ei enää nimetty yksitellen, vaan kutsuttiin vain ryhmänä ”K.I:n [ulkomaantiedustelun] agenteiksi [agentov K.I.].”, Rentola toteaa.
– Kysymys ei ollut siitä, että agenteiksi merkityt olisivat toimineet käskystä. He olivat vaikuttajia, joille kerrottiin luottamuksella Moskovan toiveita ja oikeita ja vääriä faktoja. Niitä heidän uskottiin levittävän ja käyttävän toimintaympäristössään, eikä ollut haitaksi, että samojen henkilöiden ympäristöön kuuluivat myös läntiset tiedustelutahot, Kekkosella britit ja Lehmuksella amerikkalaiset. Saatettiin jopa tavoitella disinformaation leviämistä myös länteen ja lännen kautta; venäläiset olivat yleensä eteviä tällaisissa operatiivisissa peleissä.
Sakari Tuomiojan nimi ei Rentolan mukaan ole aiemmin esiintynyt näissä yhteyksissä. Professori arvelee, että Tuomiojan kohdalla huhujen levitys kulki anopin eli kirjailija Hella Wuolijoen kautta.
Kimmo Rentolan mukaan Andrei Gromykon muistio ja sen päätösluonnos lienee ainoa esiin tullut neuvostoliittolainen asiakirja, jossa Urho Kekkonen luokitellaan tiedustelun agentiksi.
Rentolan mukaan Venäjän presidentin arkistosta ei ole saatu uusia dokumentteja noottikriisistä eikä dramaattisesta Anatoli Golitsynin loikasta. Golitsyn kertoi amerikkalaisille, että KGB:llä oli Suomen poliittisen elämän huipulla lukuisia ”vaikuttaja-agentteja” kuten Urho Kekkonen, Eero A. Wuori (”Mooses”), Arvo Korsimo, Kustaa Vilkuna, Emil Skog ja Kalle Lehmus.
– Nämä eivät olleet vakoilijoita, vaan poliittisia vaikuttajia, joille syötettiin oikeaa ja väärää informaatiota, jotta heidät voitaisiin saada toimimaan Neuvostoliittoa hyödyttävillä tavoilla, Rentola huomauttaa.
LUE MYÖS:
Kirjapommi: Näin Urho Kekkonen kaatoi hallitusta Neuvostoliiton kanssa
Leonid Brezhnevin muistilappu: ”Kekkonen pyytää kaatamaan Sukselaisen”
Sd-puolue sai Moskovalta väkevän raha-avustuksen – tässä dokumentti päätöksestä
