Valtiovarainministeriössä on istunut puolentoista vuoden ajan virkamiestyöryhmä, jonka tehtävä on ollut pohtia liikenteen hinnoittelua tulevaisuudessa. Hallitusohjelmassa todetaan ajatuksen tasolla suunnilleen näin: tavoitteena on uudistaa liikenteen hinnoittelua ja sen ohjausvaikutusta sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, tuloeroja tasaavasti ja alueellisesti tasa-arvoisesti. Tätä spagaattia yritetään verotulojen turvaamiseksi ja liikenteen päästöjen vähentämiseksi.
Tehtävä ei ole helppo. Työryhmää kipparoi asiantunteva VM:n Vero-osasto. Mitään vallankumouksellista ei välttämättä kannata odottaa, sillä VM:n pyrkimyksenä saattaa olla mieluummin säilyttää kuin uudistaa. Toisaalta poliittinen paine etenkin päästötalkoiden osalta on kova. Ilma onkin ollut sakeanaan eri puolueiden, ministeriöiden ja tutkijoiden avauksia. On tupakkiaskinkansihahmotelmaa kansallisesta päästökaupasta ja uusvanhaa kilometriveron lämmittelyä. Virkamiestyöryhmältä odotetaan jonkinlaista kantaa näihin molempiin. Aivan vailla uutisarvoa tuleva pumaska ei siis voi olla.
Maustetaan soppaa hiukan lisää. Käännän katseeni sinne, mistä suomalaiset ovat mallia tottuneet ottamaan – Ruotsiin. Länsinaapurissa on käytössä päästöohjaustyökalu nimeltään Bonus malus.
Ruotsissa Bonus tarkoittaa porkkanaa eli vähä- tai nollapäästöiselle uusille autolle myönnettävää merkittävää hankintakannustinta – malus puolestaan keski- ja suuripäästöisten uusien autojen ostajille kohdennettua keppiä.
Bonus malus voisi järkevästi toteutettuna olla oiva vaihtoehto myös Suomelle. Meillähän on jo Malus malus -järjestelmä. Toisin sanoen, meillä maksetaan autoveroa niin pieni- kuin suuripäästöisestä autosta. Toki niin, että suuripäästöisen auton malus eli autovero on pienipäästöistä suurempi. Olisi aika harkita bonusta.
Autoverottomassa Ruotsissa Bonus malus toimii niin, että yli 90 g/km päästävän uuden auton ostajalle lätkäistään kolmeksi vuodeksi korotettu ajoneuvovero. Välillä 90 – 130 g/km hiilidioksidia päästävälle autolle malus on 10 euroa per päästögramma eli keskipäästöisen – 130 g/km päästävän – uuden auton ostaja maksaa kolmen vuoden ajan 400 eurolla korotettua ajoneuvoveroa. Mikäli kuluttaja haluaa pörinää ja ”piirrellä” asfalttiin eli valitsee suuripäästöisen uuden auton, heilahtaa malus-keppi napakammin: yli 130 g/km päästävien autojen malus on noin 13 euroa per gramma, eli 250 g/km päästävän auton valitseva maksaa 2 000 eurolla korotettua ajoneuvoveroa.
Bonus puolestaan on Ruotsissa suurimmillaan nollapäästöisille autoille (täyssähkö- ja polttokennoautot), noin 7 000 euroa. Päästöstä riippuen ladattavat hybriditkin pääsevät nauttimaan muutaman tuhannen euron hankintakannustimesta.
On yksi mutta. Jos Ruotsin-malli tuotaisiin meille sellaisenaan, sukeutuisi Suomen Malus malus -mallista ennen näkemättömiä ongelmia. Sähköautot ovat pääosin vielä arvokkaita, viime vuonna keskihinnaltaan 55 000 euroa. Perus-pertti ja -pirkko päätyvätkin palkkapussinsa saneleman usein vielä noin 25 000 euron arvoiseen uuteen autoon. Tästä pirkkoja ja perttejä rangaistaan tuhansien eurojen autoverolla eli maluksella. Päälle tulisi siis vielä usean sadan euron malus nro 2 kolmen vuoden ajaksi. Voisimme siis sanoa hyvästit nykyhallituksen peräänkuuluttamille tavoitteille sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja tuloerojen tasaamisesta. Ongelmissa olisi myös autokauppa.
Toisaalta, mikäli Ruotsin malus-elementti Suomeen tuotaisiin, ja samalla – jo oikeasuhtaisuuden vuoksi – poistettaisiin hallitusti autovero, olisi malli hyväksyttävissä. Eikä vain hyväksyttävissä, vaan se olisi suorastaan nerokas – vaikka itse sanonkin. Samalla päästäisiin autoveron poistoon liittyvästä ikuisuusongelmasta eli siitä, että autoveron poiston aiheuttama verotulomenetys pitää korvata korottamalla ajoneuvoveroa kaikilta autoilijoilta. Tähän ei siis tarvitsisi mennä, sillä Malus koskisi vain uudistuksen jälkeen ensirekisteröitäviä autoja. Malus myös kasvattaisi ajoneuvoverotuottoja, joka osaltaan paikkaisi autoveron poistosta aiheutuvaa verotuottokuoppaa.
Kauniiksi lopuksi: autoala toivoo niin poliitikoilta kuin virkamiestyöryhmältä malttia tulevia liikenteen hinnoittelumalleja kommunikoitaessa. Autoveroasialla spekuloiminen ennenaikaisesti julkisuudessa ei ole koskaan tuonut poikinut päättäjille hyvää. Tämä ei kuitenkaan poista muutostarvetta – olemme vanhan järjestelmämme vankeja. Tarvitaan uutta ajattelua.
