Kuten varmasti jotkut huomasivat viikonlopun Iltalehdestä, oli viimevuotisen pahoinpitelyni aiheuttanut tuomittu peräti kahdeksan vuoden vankeuteen Belgiassa. Jouduin siis täysin satunnaisen laittoman maahanmuuttajan tekemän lyönnin ja ryöstön kohteeksi Brysselissä.
Olen paljon pohtinut asiaa, on nimittäin ollut aikaa, mutta en ole katkera tekijälle. Ainoastaan toivoin, että hän saa niin kovan rangaistuksen, että ei todellakaan lyö koskaan enää ketään. Ja sitä että yhteiskunta pitää huolta heikoimmistaan, ettei kenenkään tarvitse tehdä äärimmäisiä ratkaisuja eikä kenenkään kärsiä todella pitkään kuten itselleni kävi. Pääsin sairaalasta vasta kolme viikkoa sitten ja olen nyt todella hyvässä ja mukavassa tuetussa asumisessa Merenpisarassa Arabianrannassa, kiitos Neuroliitto, olette onnistuneet.
Minulle on ollut täysin se ja sama, mikä oli tekijän tausta ja paikka, sillä sama olisi voinut todella tapahtua Suomessa. Tekijä olisi yhtä hyvin voinut olla epätoivoiseen tilaan joutunut kantasuomalainen. Minulle on oleellista, että riippumatta taustasta, väkivalta on aina väkivaltaa ja tekijä on aina tuomittava. Väkivaltaa ei tule koskaan hyväksyä missään oloissa. Rangaistuksen on oltava riittävä ja hyvä jos samalla nöyryyttävä, että toimii pelotteena ja jos tekijällä on taloudellisia edellytyksiä, on korvauksen oltava suuri.
En ole myöskään muuttanut kantaani maahanmuuttoon yhden hullun takia. Hulluja löytyy kaikista väestöryhmistä, joten helposti huomaisin pian vihaavani vähän yhtä jos toista. Ja se ei omalle luonteelleni sovi. Sillä pidän ihmisistä, kaikenlaisesta kanssakäymisestä ja siihen liittyvästä väittelystä. Oman kuntoutumiseni kannalta iso merkitys on ollut esimerkiksi viikoittaisilla torikahveilla. Sielläkin keskustelu välillä yltyy niin kovaksi, että naapuripöydistä valitetaan. Tiedoksi siis, että jos haluaa hiljaisen lauantaikahvin ilman poliittista väittelyä, ei kannata tulla Töölöntorille. Minä aion olla ystävineni siellä varmasti.
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että Suomesta on tehtävä Euroopan Kanada eli työperäisen maahanmuuton Euroopan ykkösmaa. Tavoitteet tulee asettaa tarpeeksi korkealle. Pelkästään väestörakenteemme tekee sen, että kotimaisin voimin emme selviydy. Olen itse omin silmin nähnyt, että terveydenhuoltosektori ei nykyisinkään pyörisi, ainakaan pääkaupunkiseudulla, ilman maahanmuuttajia. Sen verran akuutti työvoiman tarve on jo nyt ja kasvaa voimakkaasti tulevaisuudessa. Puhumattakaan uusien velvoitteiden, kuten hoitajamitoituksen, ja väestön ikääntymisen aiheuttamista haasteista.
Vaatimaton tavoite pitäisi olla Miljoona uutta suomalaista ja koko Pietarin alueen korkeasti koulutetun kerman houkuttelu. Suomella on jo yksi valtti tähän, jota käytetään heikosti eli Suomi on maailman paras maa kasvattaa lapsensa. Varhaiskasvatus ja erinomainen koulujärjestelmä. Kv-osaajien houkuttelu tyssää muuten liian usein siihen, että englanninkielisiä koulupaikkoja on liian vähän. Helsingin vaatimaton tavoite oli voimassa olevassa valtuustostrategiassa kaksinkertaistaa tarjonta. Tavoitteen pitäisi olla moninkertainen! Sama koskee muita kaupunkeja.
Ensimmäiseksi olisi saatava hoidettua kuntoon huippuosaajien lupajärjestelmä, nyt hallituksen on näytettävä puhutaanko vai saadaanko ratkaisuja ja asioita tehtyä. En kestä enää yhtään selitystä se ei auta ketään. Politiikassa olisi muutenkin tehtävä nopeammin ja tehokkaammin asioita, valitettavasti selittely liian usein korvaa tekemisen koskee pidempää aikaa kuin paria viime vuotta ja tämän huomaa. Hyvä esimerkki on sote (Selittely On Työtämme Ensisijaisesti)-uudistus. Ei sinänsä yllätä sillä poliitikot ovat tunnetusti kovia puhujia. Nyt olisi näytettävä että poliitikot ovat myös hyviä tekemään asioita, lisäisi varmasti kunnioitusta.
