Viime viikonloppuna Turun saaristossa tapahtui Suomen oloissa täysin poikkeuksellinen viranomaisoperaatio. Ilmatila suljettiin, merireitit eristettiin ja valtionjohtoa informoitiin etukäteen sadan poliisin ja kolmensadan muun turvallisuusviranomaisen suorittamasta kotietsinnästä Airiston Helmi -yrityksen tiloihin. Venäjään kytköksissä olevaa yritystä epäillään keskusrikospoliisin mukaan erilaisista talousrikoksista, petoksista ja rahanpesusta ja poikkeuksellisen mittavaa operaatiota selitettiin sillä, että yritys omistaa tiloja niin laajalla alueella. Samalla kuitenkin puhuttiin myös kansallisesta turvallisuudesta.
Airiston Helmi on systemaattisesti hankkinut omistukseensa kiinteistöjä ja maa-alueita keskeisten laivaväylien ja puolustusvoimien kohteiden läheltä. Monet ovat jo pitkään jakaneet huoleni ulkomaalaisten, lähinnä venäläisten, maakaupoista maanpuolustuksen ja kansallisen turvallisuuden kannalta keskeisten kohteiden läheisyydessä. Mutta valitettavan monet ovat myös kieltäytyneet näkemästä asiassa turvallisuusuhkaa.
Vallalla on ollut eräänlainen uussuomettunut, Venäjän aggressiivista voimapolitiikkaa yliymmärtävä henki, jossa Venäjä halutaan korostuneesti nähdä vain kauppakumppanina. Se on sinisilmäisen naiivia.
Krimin aikanaan vallanneet ’pienet vihreät miehet’ aiheuttivat harmaita hiuksia EU:n silloiselle sotilastiedustelun päällikkö Georgij Alafuzoffille hänen korostaessaan, ettemme voi varmuudella tietää keitä nuo miehet oikein olivat. Vieläpä senkin jälkeen, kun Kremlin oma propagandakoneistokaan ei enää nähnyt tarpeelliseksi kiistää näiden tunnuksettomien sotilaiden venäläisyyttä. Kansanedustaja Tom Packalén puolestaan on järkähtämättä vakuuttanut Venäjän syyttömyyttä Salisburyn hermokaasuiskuun.
Ilman täydellistä tietämystä asioista on toki vaikea tehdä varmasti oikeaa johtopäätöstä, mutta vaikeaa on myös uskoa, että näin metsässä olevissa tulkinnoissa voisi olla kyse vain tietämättömyydestä. Nyt olisikin jo vihdoin aika hylätä suomettunut tapa käsitellä Venäjää. Tunkkainen YYA-aikakausi on päättynyt, eikä meidän tarvitse enää nöyristellä. Voimme olla ylpeitä Suomesta ja suomalaisuudesta ja kehittää naapurisuhteita Venäjään aidolla Paasikiven linjalla: tosiasiat tunnustaen, mutta omista periaatteista kiinni pitäen.
Venäjä on aina pyrkinyt vaikuttamaan naapureihinsa. Sillä ei lopulta ole merkitystä, oliko Airiston Helmen tapauksessa kyse vähän tavallista järeämmästä talousrikostutkinnasta vai Venäjän hybridivaikuttamisen ennaltaehkäisevästä torjunnasta. Tärkeintä on signaali, jonka Suomen turvallisuusviranomaiset operaatiollaan itänaapurillemme antoivat: olemme hereillä.
