Vladimir Putinin uskotaan järjestäneen itse Jevgeni Prigozhinin salamurhan

Venäjän diktaattori Vladimir Putin otti todennäköisesti henkilökohtaisesti osaa Wagner-johtaja Jevgeni Prigozhinin surmanneen lentoturman järjestämiseen, tunnetun Venäjän politiikan asiantuntija Tatjana Stanovajan R.Politik -analyysipalvelun tänään ilmestyneessä raportissa arvioidaan.

Stanovajan lähteiden mukaan on yhä epäselvää, mikä turman tarkalleen aiheutti. Siitä ei kuitenkaan raportin mukaan ole epäilystäkään, etteikö kyseessä olisi ollut suunniteltu salamurha.

Eliitin mietteitä kuvataan raportissa jakautuneiksi. Jotkut uskovat Putinin olleen hankkeessa lähinnä toissijaisessa roolissa kun taas toiset ovat sitä mieltä, että Putin järjesti Wagner-johtoa ja lentokoneen sivullisen henkilökunnan surmanneen salamurhaiskun itse. Stanovaja on arviossaan jälkimmäisellä kannalla.

– Ero on käytännössä marginaalinen. Tapaus oli selvästi Kremlin intressissä. Mutta se, että salamurhaan liittyi selvää poliittista symboliikkaa – se suoritettiin tasan kaksi kuukautta [Wagnerin kesäkuun] kapinan jälkeen – kielii Putinin suorasta osallisuudesta ennemmin kuin pelkästä tiedustelupalvelujen järjestämästä salaisesta operaatiosta, raportissa todetaan.

Eliitti muuttuu varovaiseksi

Jevgeni Prigozhinin surmaa on pidetty monissa läntisissä arvioissa yksinkertaisena tapauksena, jossa diktaattori Vladimir Putin päätti hankkiutua eroon hänen hallintonsa uskottavuutta haastaneesta ”petturista” siitä huolimatta, miten arvokas Wagner Kremlille olikin.

Raportin mukaan etenkin näkemys Wagnerin tarpeellisuudesta Moskovalle on kuitenkin ollut liioiteltu.

– Putin antoi Wagnerin toimia alueilla, missä valtio ei pystynyt puuttumaan peliin tehokkaasti tai missä sillä ei ollut selviä intressejä.

Arvion perusteella Kreml tulee tuskin pyörittämään Wagneria enää jonkinlaisen uuden johdon ja komentorakenteen alla. Linjaksi on pikemminkin otettu, ettei palkkasotilasyhtiötä ole enää olemassa.

Venäjän eliitin kerrotaan suhtautuneen Jevgeni Prigozhiniin lähinnä ärtymyksellä. Wagner-johtajan aggressiivisuuden sanotaan kirvoittaneen Venäjän huipulla lähinnä pelkoa ennemmin kuin kunnioitusta. Raportissa arvioidaankin, että Prigozhinilla oli hyvin vähän jos lainkaan liittolaisia eliitissä.

Eräs esimerkki siitä, kuinka myrkyllisiä siteet Prigozhiniin nykyisin ovat, liittyy kenraali Sergei Surovikinin kohtaloon. Venäjän joukkoja Ukrainassa aiemmin komentanut Surovikin otettiin kiinni ja pantiin mediatietojen mukaan kotiarestiin Prigozhinin kapinan aikana. Nyt hänelle sorvataan tiettävästi jonkinlaista uutta roolia sivussa varsinaisista komentotehtävistä. Pudotus kenraalikunnan huipulta oli nopea ja rankka. Verkkouutiset on kertonut asiasta tässä jutussa.

R.Politikin raportissa huomautetaan. että Prigozhinin surmalla voi olla vaikutusta eliitin käytökseen laajemminkin. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Kreml on teloittanut julkisesti enemmän tai vähemmän hallinnon jäsenenä pidetyn henkilön.

– Tämä saa Venäjän eliitin todennäköisesti varomaan puheitaan yhä enemmän, etenkin kun otetaan huomioon turvallisuuspalvelujen kasvava vaikutusvalta.

Joissain asiantuntija-arvioissa on tultu siihen tulokseen, että Prigozhinin surma kielii Vladimir Putinin heikkoudesta ja otteen lipeämisestä. Esimerkiksi venäläinen oppositiovaikuttaja Garri Kasparov on todennut kenraalien potkujen ja Prigozhinin kaltaisen sisäpiiriläisen salamurhan kertovan siitä, miten vaaralliseksi Venäjän sisäinen tilanne on muuttunut.

R.Politikin mukaan Venäjän eliitti on nähnyt lentoturman kuitenkin pääasiassa Putinin voimannäytteenä. Vaikka päätöksen oikeutusta onkin raportin perusteella kyseenalaistettu kulisseissa, haluaa valtaosa eliitistä välttää veneen keikuttamista.

Tv-kanavalla outo väite Jevgeni Prigozhinin kuolemasta – ”Jälleen yksi esimerkki Venäjän fiksaatiosta britteihin”

Venäjän valtiollisessa televisiossa väitetään Iso-Britannian olevan Wagner-komentaja Jevgeni Prigozhinin salamurhan taustalla.

– Ei ole epäilystäkään, siinä näkyy brittien kädenjälki, sanoi Venäjä-mielinen entinen Ukrainan parlamentin jäsen Ihor Markov, joka nykyään asuu Venäjällä.

BBC:n toimittaja Francis Scarr toteaa X-viestialustalla, että oli vain ajan kysymys ennen kuin Venäjän valtionmedia syyttää brittejä Prigozhinin viimeviikkoisesta kuolemasta.

Venäjä-tutkija, professori Mark Galeotti kommentoi, että kyseessä on jälleen yksi esimerkki Venäjän ”kiehtovasta fiksaatiosta” Iso-Britanniaan.

Galeottin mukaan Kremlin mielikuvitus, jossa juuri brittien ­uskotaan olevan milloin minkäkin ulkomaisen operaation takana, o­­n ”barokkilaisen rehevää”.

Tosiasiassa Galeottin mukaan tiedustelupalvelu MI6 ja hallitus eivät edes käytännön syistä lähtisi sekaantumaan riskipitoisiin operaatioihin ulkomailla, vaikka tällaisen maalailusta ”muutaman hittielokuvan” voisikin saada aikaiseksi.

– Yleensä Iso-Britannia nähdään hienovaraisena ja pahaenteisenä, joka juonittelulla korvaa sen, minkä se – amerikkalaisiin verrattuna – häviää raa’assa voimassa, Galeotti analysoi ”hämmentävää ilmiötä” aiemmin Spectator-lehdessä.

Hänen mukaansa Venäjän fiksaatio britteihin johtuu paitsi maiden pitkästä yhteisestä historiasta, jossa toisen merkitys on tunnistettu jo vuosisatoja sitten, myös siitä, että syytökset Britannialle koetaan turvallisemmaksi kuin Yhdysvalloille uhittelu. Toisaalta myös Britannian maine tehokkaasta tiedustelustaan voi ylläpitää näkemystä maan erityislaatuisesta kyvykkyydestä.

– Venäläiset ovat yhtä aikaa sekä anglofiilejä ja anglofoobikoita, tällaista suhdetta [briteillä] ei ole minkään muun kansakunnan kanssa.

Yet another case of this fascinating Russian fixation with Perfidious Albion as the source of all its woes…https://t.co/KnAI4aSmTs https://t.co/7boTuZycsR

— Mark Galeotti (@MarkGaleotti) August 29, 2023

”Vladimir Putin on koston ylimmäinen apostoli”

Tasan kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Wagner-johtaja Jevgeni Prigožin oli ilmoittanut vallankaappausyritykseksi tulkitusta ”oikeudenmukaisuuden marssista” Moskovaan, hän kohtasi loppunsa yksityiskoneen maahansyöksyssä.

Prigožinin kuolema oli venäläistaustaisen amerikkalaisjournalisti Julia Ioffen mukaan väistämätön. Hän muistuttaa Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n johtajan William Burnsin luonnehtineen Aspenin turvallisuuskonferenssissa heinäkuussa Vladimir Putinia koston ylimmäiseksi apostoliksi ja todenneen, että vastaus siihen, kuinka Prigožin voi olla edelleen hengissä, saataisiin epäilemättä pian.

– Lopulta kyse ei ollut ruoasta, ikkunasta tai edes luodista, vaan Prigožin ammuttiin alas taivaalta. Näyttävä silaus mieheltä, joka ei selvästikään halunnut jättää epäselvyyttä siitä, mitä juuri oli tapahtunut ja miksi, Ioffe toteaa Puck-verkkolehdessä.

Kun Putinilta vuonna 2018 kysyttiin, osaako hän antaa anteeksi, vastaus oli ”kyllä, mutta en kaikkea”. Kysyttäessä, mitä Venäjän johtaja pitää anteeksiantamattomana, tämä vastasi yhdellä sanalla: petosta.

Näkemyksensä Putin teki Ioffen mukaan hyytävällä tavalla selväksi viimeistään silloin, kun länteen loikannut entinen FSB-upseeri Aleksandr Litvinenko murhattiin teehen lisätyllä radioaktiivisella poloniumilla ja tämän kollega Sergei Skripal tyttärineen yritettiin muutamaa vuotta myöhemmin surmata novitšok-hermomyrkyllä.

– Kyseessä oli novitšokin kansainvälinen debyytti kaksi vuotta ennen kuin sitä käytettiin venäläistä oppositiojohtaja Aleksei Navalnyia vastaan. Toisin kuin Prigožin, Navalnyi ei kuitenkaan ole petturi. Hän on poliittisen vallan tavoittelija, mutta Putinin järjestelmän ulkopuolinen. Prigožin taas oli Putinin rakentaman valtajärjestelmän sisäpiiriläinen. Nämä ovat Putinin hovimiehiä, jotka ovat velvollisia noudattamaan hänen käyttäytymissääntöjään ja lojaalisuusvaatimuksiaan, Ioffe sanoo.

Moukarimiehen loppu

Putinin järjestelmän kirjoittamattomista säännöistä käytetään Ioffen mukaan ilmausta, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ymmärrystä (ven. ponjatije, понятие).

Ioffe kertoo kysyneensä vuonna 2014 kymmenvuotisesta vankeudesta juuri vapautuneelta Putinin vastustajalta, ex-oligarkki Mihail Hodorkovskilta, mihin ponjatije-säännöt on kirjoitettu ja keitä ne koskevat. Hodorkovski oli katsonut Ioffea merkitsevästi ja todennut, että niitä ei ole kirjoitettu mihinkään, ja että ne, joiden on tiedettävä säännöt, tietävät ne jo.

– Järjestelmän jäseninä he tietävät täysin, millaista lojaalisuutta heiltä odotetaan ja mikä heitä odottaa, jos he rikkovat näitä sääntöjä. Se on myös syy siihen, miksi Prigožin rankaisi pettureina pitämiään ihmisiä jakamalla oikeutta heidän päihinsä tunnusomaisella moukarillaan. Prigožin oli täysin ponjatijen kannalla. Ennen kuin hän kuoli sen mukaan, hän oli myös elänyt sen mukaan, Ioffe kiteyttää.

Miksi Jevgeni Prigozhin sai elää näinkin kauan? Venäläistutkija avaa Kremlin peliä

Venäjällä uutiseen Wagner-yksityisarmeijan johtajaa Jevgeni Prigozhinia kuljettaneen yksityiskoneen maahansyöksystä on politiikan tutkija Tatiana Stanovajan mukaan yleisesti reagoitu toteamuksella: ”He saivat hänet lopulta”. Teorioita siitä, mitä todella tapahtui, on monia, mutta olennaista on hänen mukaansa se, että presidentti Vladimir Putin ei enää tarvinnut Prigozhinia – miestä, jota hän oli julkisesti luonnehtinut selkäänpuukottajaksi.

Wagnerin kesäkuisen kapinan jälkeen Putin yritti ilmeisesti päästä sopimukseen Wagnerin kanssa joutumatta suoraan konfliktiin Prigozhinia vastaan. Stanovaja arvioi Putin tarvinneen Prigozhinia varmistamaan, että yksityisarmeija alistuu uuden johtajansa Aleksei Troshevin komentoon, luovuttaa raskaan aseistuksensa puolustusministeriölle ja siirtyy Valko-Venäjälle.

– Tästä syystä Prigozhin sai kapinan jälkeenkin matkustaa, viettää aikaa Venäjällä ja realisoida jonkin verran omaisuuttaan. Se antoi virkamiehille myös aikaa kartoittaa Prigožinin resurssit, ihmiset ja hyödylliset yhteydet muihin maihin, Carnegie-ajatushautomon Venäjän ja Euraasian tutkimuskeskuksessa ja perustamassaan R.Politik-konsulttiyhtiössä työskentelevä Stanovaja sanoo artikkelissaan.

– Kremlin näennäinen passiivisuus kapinan jälkeen on saattanut olla tarkoitettu ylläpitämään illuusiota – myös Prigozhinin itsensä silmissä – että Wagnerin ja viranomaisten välinen kiista olisi katsottu loppuun käsitellyksi, Stanovaja toteaa.

– Kun Wagner oli siirtynyt Valko-Venäjälle ja Kreml pystyi arvioimaan yksittäisten Wagnerin komentajien valmiutta myönnytyksiin, kävi selväksi, että Prigozhinia ei enää tarvittu. Wagnerin infrastruktuuri Afrikassa ja Syyriassa voitiin helposti siirtää valtion tai jonkun uskollisen henkilön hallintaan.

zh mediaomistukset – mukaan lukien Pietarin pahamaineinen ”trollitehdas” – ovat jo pitkään olleet Venäjän turvallisuuspalvelujen valvonnassa.

Viesti kostosta

Tapa, jolla Prigozhin ilmeisesti surmattiin, viittaa Stanovajan mukaan siihen, että Kreml halusi osoittaa, miten se suhtautuu pettureihin. Tapahtuipa mitä tahansa, Venäjän eliitti pitää lentoturmaa kostona Wagnerin aseellisesta kapinasta. Jotkut pelästyvät, mutta monet ovat tyytyväisiä. Konservatiivien keskuudessa sitä pidetään oikeudenmukaisena rangaistuksena.

– Monet ääripatriootit olivat hämmentyneitä Prigozhinille aluksi osoitetusta armosta ja tulkitsivat sen heikkouden merkiksi – sekä valtion että Putinin. Moni olisi halunneet nähdä Prigozhinin joutuvan oikeuteen erityisesti kapinan aikana tapettujen venäläissotilaiden vuoksi. Putinin näkökulmasta tämä oikeudenkäytön muoto oli kuitenkin ongelmallinen, koska Prigozhinilla oli paljon kannattajia myös tavallisten venäläisten keskuudessa, Stanovaja sanoo.

– Jopa siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että Prigožinin kuolema olisikin ollut aito onnettomuus, Kreml tekee epäilemättä kaikkensa saadakseen ihmiset uskomaan, että kyseessä oli kosto. Putin pitää sitä henkilökohtaisena panoksenaan Venäjän valtiollisen vahvistamiseksi, hän toteaa.

Ex-kenraali: Jevgeni Prigozhinin kuoleman on avattava lännen silmät

Wagner-päällikkö Jevgeni Prigozhinin salaperäinen kuolema lentoturmassa ei välttämättä tarkoita Vladimir Putinin kokevan asemansa entistä epävarmemmaksi, kirjoittaa yhdysvaltalainen ex-kenraali Wesley Clark The Daily Beast-verkkolehdessä. Avoimeen yhteiskuntaan nojaava länsi olettaa maailmanjohtajien olevan peilikuvia itsestään, Clark jatkaa, mutta Putin on nyt nähtävä sinä armottomana toimijana kuin hän todellisuudessa on.

Clark teki pitkän uran Yhdysvaltojen asevoimissa, kohoten neljän tähden kenraaliksi. Hän toimi Naton joukkojen komentajana vuosina 1997-2000.

Clark vertaa Putinin menetelmiä Neuvostoliiton diktaattori Josef Stalinin vastaaviin. Näille sota-ajan johtajille jokainen mielenosoitus tai vastalause on ollut syy tiukentaa otetta venäläisestä yhteiskunnasta.

–  Hän on pidättänyt mielenosoittajia, hiljentänyt surevien äitien tuskan, eliminoinut oligarkkeja, tiukentanut toisinajattelijoita hiljentäviä lakeja sekä kaavaillut entistäkin kovempaa rangaistusta johtavalle venäläiselle vastustajalleen, Aleksei Navalnyille, Clark kuvailee Putinin hallinnon toimia.

Kesäkuun vallankaappausyritykseen jälkeen Prigozhinin luotsaama Wagner-ryhmä siirtyi Valko-Venäjälle. Vaikka palkkasoturiryhmän tulevaisuus on nyt epävarma, on Wagnerin läsnäolo herättänyt pelkoa Valko-Venäjän naapureissa.

–  Putin on epäilemättä ponnistellut saadakseen aikaan pohjoisen hyökkäyksen Valko-Venäjältä Ukrainaan, joka katkaisisi huoltolinjat länteen ja eristäisi Kiovan. Prigozhinin seikkailu on voinut auttaa Putinia tässä tavoitteessa, kenraali pohtii.

Prigozhinin kuolema on uusi osoitus Putinin armottomuudesta ja raakuudesta, Clark kirjoittaa. Venäjän johtaja ei kunnioita kansainvälisiä sopimuksia, eivätkä sadat tuhannet menetetyt ihmishenget merkitse hänelle mitään. Putin katsoo olevansa sodassa koko länttä vastaan, mutta länsi ei ole tätä halunnut hyväksyä, Clark arvostelee.

– Putin taas tarkkailee poliittista tilannetta Yhdysvalloissa, Saksassa ja muualla lännessä, ja näkee tuen Ukrainalle heikkenevän. Ukrainan sota päättyy kun Putin toteaa, ettei hän voi voittaa.

– Prigozhinin tapaus korostaa Putinin luonnetta, ja on varoitus siitä, että meidän on vältettävä toiveajattelua ja otettava hänet entistäkin vakavammin, Clark päättää.