Satu Schauman
06.12.2023 | 09:00
– Eihän kokoomuksen kannalta voi muuta kuin olla onnellinen.
Näkemys on virkistävä. Yllättävä. Tässä ajassa jollain tapaa rauhoittava. Elsi Hetemäki, 88 vuotta, tarjoilee kahvia viidennen kerroksen valoisassa huoneistossaan Espoon Tapiolassa. Kokoomuksen sisällä on jännitteitä. Sisäistä tyytymättömyyttä. Gallupit eivät näytä siltä, mitä pitäisi. Valtiopäiväneuvos ja kokoomuksen kunniajäsen Hetemäki puhuu kuitenkin onnesta. Miksi?
Palataanpa aikaan, jolloin hänestä tuli kansanedustaja. Se selittää paljon. Suhteuttaa kokoomuksen tämänhetkisiä ongelmia. Elettiin vuotta 1970. Kokoomuksen asema oli tuolloin jotain aivan muuta kuin nyt. Puoluetta ei huolittu hallitukseen. Lehdistö väheksyi. Vasemmistolaiset arvot jylläsivät.
Hetemäki halusi erottautua massasta. Hän oli nainen, muttei monien tapaan vasemmalta vaan oikealta. Ei silti mikään ”äärikonservatiivi”, sen hän haluaa tehdä selväksi. Kampanjalause oli kuitenkin punnittu: ”Nykynainen oikealta”.
Hetemäki pääsi eduskuntaan. Samana vuonna hänen lisäkseen valittiin 42 naista. Se on paljon verrattuna eduskunnan alkuvuosikymmeniin, mutta tuplasti vähemmän katsoen vaikkapa vuoden 2015 vaalitilastoa.
Hetemäki muistelee, että eduskuntaan tultiin 1970-luvulla vanhempina, mitä nyt. Etenkin naiset.
– Miehet olivat eduskuntaan tullessaan noin 30-vuotiaita ja naiset 40-vuotiaita. Varsinkaan porvaripuolelta naiset eivät niin helposti uskaltaneet lähteä tavoittelemaan kansanedustajan paikkaa.
Tässä oli kuitenkin se hyvä puoli, että eduskuntaan tulevilla naisilla oli käytännössä jo ammatti. Itse hän oli työskennellyt kymmenkunta vuotta kieltenopettajana. Hetemäestä nykyisistä kansanedustajista moni onkin liian nuori:
– Pitäisi hakea elämänoppia ensin muualta kuin politiikasta.
Hetemäki ottaa esiin violetinvärisen vaaliesitteensä vuodelta 1970. Siihen hän on kiteyttänyt silloisia näkemyksiään liittyen niin kotiin, kouluun, ympäristöön, verotukseen, kulttuuriin, Pohjoismaihin kuin Euroopan talousyhteisö EEC:hen.
”Suuri muutos kodeissa on äitien ansiotyössäkäynti ja naisen aktiivisen osallistumisen lisääntyminen. Työssäkäyvä äiti, hänen lapsensa ja heidän tarpeensa ovat tämän päivän yhteiskuntasuunnittelun keskeisiä ja kiireellisiä kohteita”, Hetemäki painottaa ohjelmassaan.
Mitä tulee talouteen, Hetemäen mielestä ”Oikeudenmukainen verotus voidaan toteuttaa vain, kun siirrytään aviopuolisoiden erillisverotukseen ja saatetaan kotiapulaiselle maksettava palkka tai muuten lastenhoidosta aiheutuneet kustannukset vähennyskelpoisiksi verotuksessa.”
Kulttuuri-osiossa hän pahoittelee vasemmistovoittoista kirjallisuutta, ”voimistuvaa tendenssiä oppikirjojen toispuolistamiseen” ja sitä, että taide vaikuttajana on kääntymässä porvarillista ajattelua vastaan. ”Tarvitsemme oikeistolaisia kynänkäyttäjiä pamflettimarkkinoille”, hän vaati.
Toisella puolella esitettä on iso mustavalkoinen kuva Hetemäestä ja hänen kaksostyttäristään Inkasta ja Iisasta, jotka ovat ratsastamassa. Hetemäki muistelee kuvan herättäneen jossain määrin kritiikkiä, koska ratsastus oli niin ”porvarillinen harrastus”.
Jos kansanedustajan työ on nykyisin kiireellistä, oli se sitä 1970-luvullakin. Istunnot kestivät yömyöhälle.
– Ei ollut avustajia, töitä tehtiin tavattomasti. Olin leski ja minulla oli kolme lasta kotona, 11-vuotias poika ja yhdeksänvuotiaat kaksostytöt.
Elsi (omaa sukua Rinne) Hetemäen puoliso Eero Hetemäki, joka oli Päiviö Hetemäen serkku, oli kuollut 1968. Myöhemmin Elsi Hetemäki avioitui vielä diplomi-insinööri Erik Olanderin kanssa. Avioliitto päättyi puolison kuolemaan 1998.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 110 vuotta siitä, kun naiset saivat Suomessa äänioikeuden ja mahdollisuuden asettua ehdolle vaaleissa. Vuonna 1907 eduskuntaan valittiin 19 naista. Heistä yhdeksän oli työväenpuolueen listoilta. Alusta saakka naiset ovat järjestäytyneet eri puolueisiin. Tämä loi perinteen, ettei erillisestä naispuolueesta ole innostuttu.
Eduskunnassa on toiminut jo pitkään naisverkosto, johon kuuluvat käytännössä kaikki naiskansanedustajat. Verkosto perustettiin vuonna 1991, jolloin eduskuntaan pääsi 77 naista. Se oli siihenastinen ennätys.
Helmikuussa eduskuntaan perustettiin kansanedustaja Saara-Sofia Sirénin (kok.) johdolla sukupuolten tasa-arvoa edistävä feministiryhmä, johon myös miehet ovat tervetulleita. Ryhmän varapuheenjohtajista toinen onkin RKP:n Anders Adlercreutz.
Elsi Hetemäki on toiminut Kokoomuksen Naisten Liiton puheenjohtajana 1971-1976 ja Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtajana 1991-1993. Hänellä on näkemystä ja kokemusta miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta. Olisiko naisverkoston tai feministiryhmän kaltaisille yhteisöille ollut tilausta jo 1970-luvun eduskunnassa?
– En usko, että se olisi ollut pahitteeksi, Hetemäki puntaroi. Kunhan pyrkimyksenä ei ole haukkua miehiä. Sellainen vaara tämänkaltaisissa yhteisöissä on hänestä olemassa.
– Olen aina arvostanut hyvää käytöstä. Jos lähtee toista haukkumaan, tasa-arvo ottaa kaksi askelta taaksepäin.
Hetemäen omat kokemukset naisten kohtelusta eduskunnassa 1970-luvulla ovat mutkattomia. Toki tilanne oli nykyistä epätasa-arvoisempi esimerkiksi siinä, että kesti pitkään, ennen kuin naisia pääsi valiokuntien keskeisille johtopaikoille.
– Koen, että olen pärjännyt aina miesten kanssa hyvin. Olimme reiluja työtovereita.
”Kuulehan Elsi, tämä on kuin taivas”
Naiskollegaa sai taputtaa selkään, jos siltä tuntui. Epäasiallista käytöstä ei toki pidä suvaita, mutta Hetemäki pohdiskelee, tekevätkö nykynaiset joskus liiankin suuren numeron, jos mies halaa tai sanoo jotain nättiä?
Hetemäki muistelee 1970-lukua, jolloin eduskuntaan tuli iso joukko vennamolaisia, sellaisia ”samankokoisia ja -näköisiä miehiä syvältä maaseudulta”. Kerran yksi näistä mieskansanedustajista oli aikeissa mennä Espooseen johonkin tilaisuuteen. Samaan suuntaan menossa ollut Hetemäki tarjosi kyydin punaisella Ford Taunuksellaan.
– Sanoin hänelle, että hyppää kyytiin.
Ja mies hyppäsi kyytiin. Jossain vaiheessa matkaa tämä mieskansanedustaja oli sitten avannut suunsa ja sanonut: ”Kuulehan Elsi, tämä on kuin taivas. Kaunis tyttö ja kaunis auto.”
– Ja minusta se oli ihan viatonta ja nättiä.
Entä miltä naispoliitikkojen – niiden kaikkien nykynaisten niin vasemmalta kuin oikealtakin – työ Hetemäestä tänä päivänä näyttää? Kysyttäessä päteviä naisia hän nostaa esiin puhemies Maria Lohelan (ps.). Perustelu on ytimekäs:
– Minusta hän hoitaa työnsä kunnialla.
Kun Lohelalta kysyttiin taannoin kansanedustajien pukeutumisesta, hänen kehotuksensa maltillisesta ja konservatiivisesta pukeutumistyylistä tuntuivat närkästyttävän joitakin. Hetemäen mielestä Lohelan näkemykset ovat kuitenkin ihan paikallaan. Eduskunta on työpaikkana arvokas. Sitä on syytä kunnioittaa hyvällä pukeutumisella.
Hetemäki nousee kahvipöydästä esitelläkseen tallessa olevia pukujaan kansanedustaja-ajoilta. Hän palaa vaatekaapiltaan kädessään punainen Yves Saint Laurent -merkkinen punainen jakku.
– Tämä on 1970-luvun lopulta.
Hetemäkikin on toiminut eduskunnan puhemiehen tehtävissä. Hän oli eduskunnan ensimmäinen varapuhemies 1987-1991. Se oli kiireistä aikaa. Kun kaksostytöistä Iisa sai vuonna 1989 lapsen, tytär muistelee sihteerin kiikuttaneen puhujapönttöön lapun, jossa luki, että ”poika tuli.”
Vaikka Hetemäen kansanedustajavuodet ovat jo takana, hän seuraa yhä aktiivisesti yhteiskunnan ja eduskunnan tapahtumia. Ja lukee paljon. Olohuoneen pienellä pöydällä on niin sanottu ”apulaiskirjasto”, jossa kirjat kiertävät sukulaisten kesken. Päällimmäisenä pinoissa näyttäisi olevan dekkarikirjailijoiden Anne Holtin ja Leena Lehtolaisen tuotantoa.
– Äitihän on ihan himolukija, tietää kylään poikennut toinen kaksostytär Iisa Hetemäki kertoa. Lapset asuvat lähellä ja käyvät usein. Tämä on helppo uskoa. Hetkeä aikaisemmin keittiössä oli pyörähtänyt vanhin lapsista Ilari Hetemäki.
Sukulaiset pitävät tiiviisti yhteyttä. Hetemäki esittelee ikkunalaudalta kuvaa 85-vuotispäiviltään, jossa hän on lastenlastensa ympäröimänä. Tänä keväänä on aihetta juhlaan, kun nuorinkin heistä saa valkolakin.
Juttu on julkaistu 27.5.2016 ilmestyneessä Nykypäivä-lehdessä
LUE MYÖS:
Valtiopäiväneuvos Elsi Hetemäki on kuollut
