Saksan hallitusneuvottelut eivät joutuneet pattitilanteeseen sunnuntaiyönä, vaan ne joutuivat pattitilanteeseen jo vaali-iltana. Sosialidemokraattisen SPD:n puheenjohtaja ja kansleriehdokas Marin Schulz ilmoitti vaali-iltana, että SPD siirtyy oppositioon. Se rajoitti Merkelin mahdollisuuksia käydä todellisia hallitustunnusteluita erilaisten koalitioiden välillä.
Vaaleissa eniten ääniä hävinneen, mutta suurimpana puolueena säilyneen CDU:n puheenjohtaja, liittokansleri Angela Merkel pyysi useaan otteeseen SPD:tä vielä miettimään asiaa. Hän puhui vastuun kantamisesta. Nyt, maanantai-iltana Merkel toisti vaatimuksensa vastuun kantamisesta.
– Tämän päiväisten puheiden perusteella on nyt tullut vaikutelma, että SPD ei ole jatkossa valmis kantamaan vastuuta. Tämän asian pitää toki sosialidemokraattien itse ratkaista, mutta olen valmis keskusteluihin, Merkel sanoi Saksan yleisradion ARD:n haastattelussa maanantai-iltana.
Schulz oli maanantaina toistanut, että SPD ei suostu hallitusvastuuseen muuta kuin uusien vaalien kautta.
Kaksi kuukautta aiemmin, vaali-iltana Schulz sanoi, että Jamaika-koalitio kyllä saadaan aikaan. Tuolloin hän näki SPD:n tehtäväksi ”aiheuttaa vastakkainasettelua” demokraattisen vasemmiston ja demokraattisen oikeiston välille oppositiosta käsin. Perusteeksi Schulz esitti kysymyksen, haluaako joku oikeasti, että oppositio on AfD.
Nationalistipuolue AfD:n aiheuttamasta epätasapainosta Saksan pattitilanteessa on ennen kaikkea kysymys. Samoin kuin useissa muissa Euroopan maissa, on jouduttu uuteen tilanteeseen, jossa heikentyneet valtapuolueet välttelevät hallitusvastuun kantamista populistipuolueiden kasvun pelossa. Niin myös SPD. Sama asia koskee myös liberaalia FDP:tä, joka sunntain ja maanantain välisenä yönä marssi ulos hallitusneuvotteluista.
Merkel myönsi maanantai-illan haastattelussa, ettei FDP:n ulosmarssi ollut lopulta yllätys. FDP oli jo hallitustunusteluiden matkalla viestittänyt, että uusintavaalit kelpaavat puolueelle. Puolue oli alusta saakka toinen jalka ulkona neuvotteluista.
FDP oli vaalivoittaja palatessaan liittopäiville, mutta jäi äänissä kiusallisesti AfD:n taakse. Myös FDP halusi mieluummin oppositioon kuin hallitukseen.
Neljä oikeistopuoluetta
AfD on ohjelmaltaan kansallis-liberaali kuten esimerkiksi Itävallan FPÖ. Sen ohjelma on talouspolitiikaltaan oikeistoliberaali. Julkikuvaltaan puolue on tiukan nationalistinen. Se sulkee sisälleen koko ajan enemmän toimijoita, jotka Saksan viranomaiset luokittelevat äärinationalistisiksi, eikä se tee pesäeroa puolueessa esiintyvään ulkomaalaisvihamielisyyteen. Siksi ei ole minkäänlaista mahdollisuutta, että muut puolueet tekisivät AfD:n kanssa mitään yhteistyötä.
AfD houkuttelee äänestäjiä myös CDU:lta ja CSU:lta, mutta ennen kaikkea se oli alun perin talousliberaali vaihtoehto FDP:lle. AfD ei päässyt vuoden 2013 vaaleissa vielä liittopäiville, vaan jäi niukasti viiden prosentin äänikynnyksen alle. AfD:n ansiosta kuitenkin myös FDP jäi äänikynnyksen alle. Ennen kaikkea AfD oli alkuun eurokriittinen puolue, joka kalasteli ääniä Kreikan ja muiden kriisimaiden tukemiseen kyllästyneiltä saksalaisilta. Myös FDP vastusti tukipaketteja, mutta joutui tuolloin hallitusvastuussa Angela Merkelin johtamassa hallituksessa taipumaan niiden hyväksymiseen.
FDP ja AfD kalastelevat edelleen samoilla vesillä, vaikka niiden profiili on erilainen. FDP on liberaali ja Euroopan unioniin myönteisesti suhtautuva puolue. Kuitenkin FDP on eurokriittinen ja haluaa mahdollistaa maiden, kuten Kreikan, eroamisen eurosta.
Maahanmuuttolinjassa AfD:n retoriikka on kovaa. Se haluaa tehdä Saksasta jälleen saksalaisen ja haluaa minimimäärän Saksasta pois toimitettaville ulkomaalaisille. FDP kuvaa maahanmuuttolinjaansa liberaaliksi, mutta se sisältää silti kiristäviä elementtejä. Liberaalipuolue haluaa sulkea Euroopan ulkorajat ja perustaa pakolaiskeskuksia Euroopan ulkopuolelle.
Sotaa pakeneville turvapaikanhakijoille puolue tarjoaisi vain väliaikaisen turvapaikan, kunnes tilanne maassa rahoittuisi, jolloin turvapaikka otettaisiin pois. Se haluaa ottaa käyttöön pisteytyssysteemin, jolla hyvin koulutetut, nuoret ja saksaa osaavat ulkomaalaiset voivat päästä muuttamaan Saksaan. Myös hyvin integroituneet turvapaikanhakijat voivat silloin hakea toista reittiä maahanmuutajiksi ilman, että heitä karkotettaisiin. Liberaaleille oikeistolaisille äänestäjille FDP:n maahanmuuttolinja vaikuttaa Merkelin linjaa tiukemmalta.
Vihreät kiusallinen ongelma oikeistolle
Angela Merkel kertoi maanantina, että hallitusneuvotteluissa yhdessä FDP:n ja vihreiden kanssa päästiin jopa keskustelemaan pisteytysjärjestelmästä maahanmuuttajille, joka aiemmin oli vihreille kova pala nieltäväksi. Vihreät osoittivat neuvotteluissa laajasti kompromissihalua.
Siitä huolimatta vihreät oli muille neuvotteleville puolueille alusta alkaen kiusallisempi ongelma kuin FDP. Merkel tunnusti maanantai-illan haastattelussa että FDP:n kanssa yhteisymmärryksen löytyminen ei ollut ongelma.
Siitä huolimatta FDP marssi neuvotteluista ulos, ei vihreät. Liberaalipuolueelle oli tärkeämpi viestittää ulospäin periaatteellisuutta ja joustamattomuutta sille tärkeissä kysymyksissä – toisaalta uusintavaalien varalta, toisaalta siltä varalta, että puolue pääsee oppositioon vastavoimaksi AfD:lle.
Vihreät on ollut kiusallinen hallituskumppani ennen kaikkea maahanmuuttokriittisenä profiloituneelle CDU:n baijerilaiselle sisarpuolueelle CSU:lle. Ensi syksynä Baijerissa järjestetään osavaltiovaalit. Liittopäivävaaleissa CSU menetti paljon ääniä AfD:lle. CSU:lle hallitustyötä tärkeämpää on se, että puolue voi esiintyä uskottavana konservatiivisena ja maahanmuuttokriittisenä voimana kotiosavaltiossaan. Hallitusyhteistyö vihreiden kanssa olisi sille kuolemansuudelma suhteessa AfD:hen.
Saksassa on nyt neljä oikeistopuoluetta: CDU, CSU, FDP ja AfD. Jos vain yksi näistä on oppositiossa, ja hallitus joutuu maahanmuuttopolitiikassaan kuitenkin kompromisseihin, jotka ovat konservatiivisimmille äänestäjille vaikeita hyväksyä, siitä hyötyisi vain AfD.
SPD ei ole oppositiossa vastavoima AfD:lle. SPD ei kilpaile samoista maahanmuuttovastaisista ja oikeistolaisista äänestäjistä AfD:n kanssa. Sen sijaan kolme muuta oikeistopuoluetta ovat AfD:n kilpailijoita.
Eurooppalainen yhteisvastuu
Maahanmuutto ei ole ainoa kiistakysymys, joka on oikeistopuolueille hankala suhteessa AfD:hen. Toinen ongelmakysymys on suhtautuminen Euroopan unionin kehittämiseen. FDP teki selväksi jo ennen vaaleja, että se ei hyväksy Euroopan komissiosta ja Ranskan presidentiltä Emmanuel Macronilta tulleita esityksiä euroalueen yhteisen taloushallinnon kehittämiseksi. Ennen kuin AfD:stä tuli leimallisesti maahanmuuttovastainen puolue, sen ytimessä oli euroalueen yhteisvastuun ja yhteisvaluutan vastustaminen.
Ranskan valtiovarainministeri Bruno Le Maire vieraili marraskuun alussa Saksassa tapaamassa muun muassa FDP:n puheenjohta Lindneriä. Hänen motiivinaan oli vääntää rautalangasta Lindnerille, että Macronin tarkoitus ei ole saada aikaan pysyvää tulonsiirtomekanismia euromaiden välille. Sen sijaan Le Mairen mukaan tavoitteena oli luoda ainoastaan mekanismi, jolla voidaan yhteisestä kassasta rahoittaa joko suuria tiedeinvestointeja tai sellaisia taantuman kourassa tuskailevia maita, jotka noudattavat EU:n taloussääntöjä.
Saksan oikeistolaisille äänestäjille eurooppalainen yhteisvastuu ja yhteisbudjetti on kirosana. Jos Merkelin neljäs hallitus suostuisi pitkälle meneviin euroalueen kehitysaskeliin, AfD pystyisi kasvattamaan kannatustaan sekä CDU/CSU:n että FDP:n kentällä: väittämällä, että saksalaiset joutuvat maksamaan huonosti talouttaan hoitavien maiden laiminlyönneistä.
Tämä on yksi syy, miksi FDP oli alusta saakka oppositiomoodissa. Toinen syy oli joutuminen yhteistyöhön vihreiden kanssa, mikä tarkoittaisi kompromisseja muun muassa ilmastopolitiikassa ja veropolitiikassa. Niin sanottu musta-keltainen CDU/CSU:n ja FDP:n koalitio ei olisi aiheuttanut ongelmia neuvotteluissa.
Vastuunvälttelyä
Vaali-illan keskustelussa FDP:n puheenojhtaja Lindner hyväksyi pitkin hampain sen, että puolueen on nyt kannettava vastuunsa, vaikka totesi, että se olisi ollut helpompaa, jos se olisi ollut kolmanneksi suurin puolue ohi AfD:n.
Lindner hyökkäsi vaali-illan keskustelussa ärtyneesti Schulzia vastaan. Hän totesi, että entinen liittokansleri ja SPD:n vanha voimahahmo Helmut Schmidt olisi hävennyt Schulzin toimintaa.
– Emme hyväksy, että SPD yksin päättää, kenet on tuomittu hallitukseen ja ketä ei, Lindner sanoi.
Lindner paljasti hyökkäävyydellään Schulzia vastaan sen, kuinka paljon FDP:tä närästää se, että SPD vei heiltä mahdollisuuden jättäytyä tarvittaessa oppositioon. Nyt Lindner maksoi Schulzille potut pottuina. Musta Pekka siirtyi Schulzin käteen. Hänen on mietittävä uudelleen asennoitumisensa neuvotteluihin.
Uusintavaalit eivät ole tosiasiassa asia, mitä SPD toivoisi. Mielipidetiedusteluiden valossa olisi tilanne uusintavaalien jälkeen aivan sama kuin nyt: kyseeseen tulisivat edelleen vain Jamaika-koalitio tai suuri koalitio.
SPD:n olisi vain äänestäjien silmissä kyettävä pelastamaan kasvonsa, jos se suostuu osallistumaan hallitusneuvotteluihin.
– Jos meillä olisi valtiovarainministeri Kubicki, euroalueen edelleenkehittäminen ei todennäköisesti olisi ollut mahdollista, niin me sosiaalidemokraatit sen näemme, SPD:n ryhmäjohtaja Euroopan parlamentissa, Jens Geier, totesi ARD:lle.
Geier viittasi FDP:n varapuheenjohtajaan Wolfgang Kubickiin.
Geier paljasti, mistä Saksan hallituksen muodostamisessa oikeasti on kysymys. FDP:n irtautuminen neuvotteluista nähdään myös SPD:lle mahdollisuutena saada kädenjälkensä Euroopan kehittämisprojektiin. Kysymys on vain siitä, onko mahdollista taivutella SPD vielä uudelleen hallitusneuvotteluihin.
Liittopresidentti johtaa nyt neuvotteluita
Maanantai-illan haastattelussa Merkel totesi, että hän on edelleen valmis kantamaan vastuuta. Hän totesi, että pallo on nyt liittopresidentti Frank-Walter Steinmeirilla, joka käy puoluejohtajien kanssa lähiaikoina keskustelut jatkosta.
Steinmeier on spd-läinen ja entinen ulkoministeri. Sillä on merkitystä, kun hän yrittää taivutella SPD:tä neuvottelupöytään.
Merkel muistutti, että hallituksenmuodostustehtävä on edelleen voimassa, kunnes liittopresidentti tekee jatkotoimia.
Saksan perustuslaki ei tunne minkäänlaista aikarajaa, mihin mennessä liittopresidentin on ehdotettava liittopäiville kansleriehdokasta. Kun presidentti ehdottaa kansleriehdokasta, hän tulee valituksi saadessaan enemmistön liittopäivien äänistä. Jos ehdokas ei saa enemmistöä, parlamenttiryhmillä on 14 päivää aikaa etsiä ehdokas. Jos uusi ehdokas ei saa parlamentin enemmistön ääniä, järjestetään kolmas kierros, jolloin valituksi tulee eniten ääniä saanut ehdokas.
Jos tämä eniten ääniä saanut ehdokas ei ole saanut äänten enemmistöä, liittopresdientillä on seitsemän päivää aikaa päättää, nimittääkö hän eniten ääniä saaneen ehdokkaan vai hajottaako hän liittopäivät. Jos hajottamiseen päädytään, uusintavaalit on järjestettävä 60 päivän kuluessa.
– Liittopresdientti päättää, milloin hän mahdollisesti tekee ehdotuksen liittokanslerista, Merkel totesi.
Hän korosti, että hallitus jatkaa nyt toimitusministeristönä. Näin ollen CDU/CSU:n ja SPD:n suuri koalitio jatkaa joka tapauksessa toimintaansa. Se joutuu todennäköisesti myös joulukuussa ottamaan kantaa Euroopan komissiosta tuleviin ehdotuksiin Euroopan talous- ja rahaliiton kehittämiseksi.
Merkel pakottaa näin ollen SPD:n joka tapauksessa ottamaan kantaa ainakin keskeisiin Eurooppa-poliittisiin kysymyksiin halusi se olla hallituksessa tai ei.
Huomionarvoista sunnuntai-illan tapahtumissa oli se, että kaikki osapuolet vaikuttivat varsin tyytyväisiltä ratkaisuun, että FDP jättäytyi nyt oppositioon.
Kaikki osapuolet korostivat, että neuvotteluissa päästiin varsin pitkälle ja suurimmista kiistakysymyksistä päästiin varsin hyvin yksimielisyyteen. Hallitustunnustelut olivat sikäli poikkeukselliset, että tunnusteluiden aikana käytiin varsinaiset hallitusneuvottelut sisältökysymykset yksityiskohtaisesti läpi lähes maaliin saakka.
Näin ollen ollaan tilanteessa, jossa CDU/CSU:n, FDP:n ja vihreiden hallitusohjelma on lähes kirjoitettuna ja valmiina, jos sitä satutaan edelleen tarvitsemaan.
Jamaikaan voidaan palata
FDP:n siirtyminen oppositioon olisi kaikkien kannalta optimaalisin ratkaisu. FDP pääsisi oppositiosta käsin vaatimaan oikeistolaisempaa talouspolitiikkaa, kireämpää maahanmuuttopolitiikkaa ja vastustamaan euroalueen yhteistä budjettia. Samalla se veisi kaikille puolueille kiusalliselta AfD:ltä liikkumatilaa.
Merkel pääsisi toteuttamaan yhdessä SPD:n ja Ranskan kanssa Eurooppa-poliittisia visioita, mutta toisaalta vihreät eivät olisi tiukan konservatiivisen CSU:n kiusana hallituksessa. SPD joutuisi nielemään kunniansa, mutta se saisi tehokkaasti edistettyä tavoitteitaan hallituksessa. Suotuisa taloustilanne antaa hyvin myöten SPD:n tavoitteille.
Villinä vaihtoehtona on olemassa myös niin sanottu Afganistan-koalitio ilman CSU:ta. Silloin hallitukseen tulisivat CDU:n kanssa SPD ja vihreät. Se riittäisi parlamentaariseen enemmistöön. CSU pääsisi silloin oppositioon huolehtimaan maahanmuuttokriittisestä oppositiolinjasta ja patoamaan AfD:n kasvua Baijerissa. Vaihtoehto on epätodennäköinen, mutta mahdollinen.
Lopulta kuitenkin Jamaikan hallitusohjelma on lähes kasassa. Jos SPD:tä ei millään saa ostettua hallitukseen, FDP on maaniteltavissa takaisin neuvottelupöytään, jos myönnytykset ovat riittävät.
Neuvottelukierros SPD:n kanssa on joka tapauksessa hyvä käydä, vaikka Jamaikaan palattaisiin. Samalla on mahdollisuus sopia menettelytavoista, jos tietyissä kysymyksissä on tarve löytää oppositiosta tukea hallitukselle. Se antaisi pelivaraa hankalissa kysymyksissä.
Uusintavaalien vaihtoehto ei ole vaihtoehto, jota mitkään muut kuin AfD, FDP ja vasemmistopuolue Die Linke haluaisivat.
– Toimintakyvyttömyys Saksassa – tai tarkemmin: rajoitettu toimintakyky – plus mahdolliset uusintavaalit on todella Euroopan vihollisten riemujuhla, varoitti CDU:n keskeinen strategi, Euroopan parlamentin jäsen Elmar Brok ARD:n haastattelussa.
Tämä riski on hyvin myös SPD:n tiedossa. Se luo painetta SPD:n avainhenkilöille miettiä uudelleen kantaansa hallitustyöskentelyyn siitä huolimatta, että Martin Schulz haaveilee SPD:n kampeamisesta suurimmaksi puolueeksi oppositiojohtajana.
