Itä-Euroopan historian asiantuntija, Cambridgen yliopistossa vaikuttava Anatol Lieven kirjoittaa Financial Timesissa Venäjän nykyisen hallintoeliitin taustoista.
Lievenin mukaan länsimaissa on käytetty Venäjän kaikista ”superrikkaista” yhteisesti nimitystä oligarkit, ja koko käsitettä on itse asiassa käytetty väärin jo pitkään. Presidentti Boris Jeltsinin valtakaudella (1991–1999) maata todellakin johti pieni joukko liikemiehiä, mutta Vladimir Putinin kauden alussa näiden asema murskattiin.
– Oligarkkien vallan murskasi entinen KGB, joka oli järjestelty uudelleen eri turvallisuuspalveluiksi. Putin itse tietenkin on KGB:stä, kuten koko suuri enemmistö Putinin hallinnon eliitistä on KGB:stä ja valtion turvallisuuspalveluista (muttei armeijasta).
Kuvaavaa armeijan vähäiselle vallalle on, että esimerkiksi yksi sisäpiirin miehistä, puolustusministeri Sergei Shoigu ei omaa sotilastaustaa.
– Tämä ryhmä on pysynyt Putinin alaisuudessa poikkeuksellisen yhtenäisenä ja samanlaisena, ja sen jäsenet tuntevat Putinin henkilökohtaisesti. Hänen johdollaan he ovat riistäneet maan varallisuutta (vaikka verrattuna edellisiin oligarkkeihin ovat pitäneet varallisuutensa pääasiassa Venäjällä) ja he ovat ottaneet osaa tai hyväksyneet hänen rikoksensa, joista suurin on hyökkäys Ukrainaan. He ovat toistaneet Putinin Ukraina-vastaista propagandaa ja länsimaisen rappion tuomitsemista.
Lieven korostaa, että tulisi vetää selvä raja näiden silovikkien eli ”väkivallan miesten” ja muun eliitin välille. Muu eliitti on kirjava joukko liikemiehiä, huippuvirkamiehiä, mediavaikuttajia, kenraaleja, isänmaallisia ideologeja ja valtapuolue Yhtenäisen Venäjän johtopoliitikkoja, mutta silovikit ovat yhtenäinen ryhmä.
Tosin silovikkien piirikin on pienentynyt. Autoritaarisessa järjestelmässä tärkeintä on likipääsy johtajalle. Lähimmän viisikon muodostavat edellä mainitun Shoigun lisäksi ulkoministeri Sergei Lavrov, ulkomaantiedustelun päällikkö Sergei Naryškin, entinen kotimaan tiedustelun päällikkö ja Venäjän kansallisen turvallisuusneuvoston sihteeri Nikolai Patrušev ja öljy-yhtiö Rosneftin johtaja Igor Setšin.
Mutta jopa vanhat KGB-toverit ovat muuttuneet palvelijoiksi, mistä kertoo Sergei Naryskinin julkinen nöyryyttäminen valtiontelevisiossa venäläismiehitettyjen ”kansantasavaltojen” tunnustamiskysymystä käsiteltäessä.
– Armeija, joka muualla olisi tavanomainen vallankaappauksen lähde, taas on täysin epäpolitisoitu, ensin neuvostojärjestelmän tahto ja sitten Putinin, vastineeksi massiivisesta valtionrahoituksesta. Se on myös tällä hetkellä sitoutunut saamaan Ukrainassa sotilaallisen voiton tai ainakin jonkin sellaisena esiteltävän.
Lievenin mukaan ainoastaan, jos Putinin armeijan johtoon kohdistuvat puhdistukset ja erottamiset laajenevat, saattaa se tehdä armeijasta passiivisen jonkin muun tahon tekemän syrjäyttämisyrityksen suhteen.
Silovikeille eristys ja sota ovat mieleisiä
Silovikit kokevat olevansa maan selkäranka, kuten KGB ajatteli olevansa Neuvostoliitossa. Armottomia, rohkeita, kurinalaisia, lojaaleja ja isänmaallisia eli ”todellisia tšekistejä” (nastojaštšij tšekisty), joka tarkoittaa valtiollisen turvallisuuspalvelun miestä ja viittaa Neuvostoliiton ensimmäiseen salaiseen poliisiin, Tšekaan.
Lievenin mukaan Putinin hallinnossa tämä vanha KGB:n eetos yhdistyy keisarillisen Venäjän turvallisuuskoneiston ihannoitiin. Vaarallisena sekoituksena ajattelussa yhdistyvät katkeruus Neuvostoliiton hajoamisesta ja imperiaalinen suurvalta-ajattelu.
Silovikeille tärkeää on ollut myös järjettömän suuren omaisuuden kerryttäminen. Eräs Lievenin haastattelema entinen johtava neuvostovirkamies sanoo syyksi silovikkien rahanhimolle heidän näkemyksensä siitä, ”että olisi nöyryyttävää ja suorastaan loukkaavaa, jos valtion selkärangan edustajat olisivat köyhempiä kuin liikemiehet ja oligarkit”.
Silovikeille ei ole myöskään mikään ongelma eristyksessä ja sodassa. Sota mahdollistaa kiristää ruuvia entistä enemmän ja koventaa kansalaisiin kohdistuvaa sortoa.
– He hyvinkin haluavat lännen työntävän Venäjän Kiinan syliin, vaikka riskinä onkin Venäjän riippuvaisuus Pekingistä. Ja tietenkin he uskovat Ukrainan sodan tiivistävän isänmaallista mielialaa heidän hallintonsa taakseen. Samalla mahdollistuu sorron kiristäminen sotapyrkimysten tukemisen nimissä. Tämä sorto on jo alkanut, kun Venäjän viimeiset itsenäiset tiedotusvälineiden edustajat on suljettu ja kaikenlainen sodan kritisointi säädetty lailla maanpetokseksi.
Eristys on hyvä, koska lännessä on vain vihollisia. Ukrainalaisen kansallismielisyydenkin he näkevät vain olevan keskeinen osa Washingtonin venäläisvastaista strategiaa.
– Yksi pahimmista tämän sodan vaikutuksista on syvä ja pitkään jatkuva Venäjän eristys lännestä. Uskon kuitenkin, että Putin ja silovikit (vaikka ei niin moni laajemmassa eliitissä) toivottaa tervetulleeksi tämän eristyksen. Kiinan-malli on tehnyt heihin vaikutuksen: erittäin dynaaminen talous, kurinalainen yhteiskunta ja kasvava sotilaallinen supervalta, jolla on rautainen ote valtavan omaisuuden ja isänmaallisuuden yhdistämästä perinnöllisestä eliitistä, joka propagoi näkemystä Kiinasta erityisenä ja ylivoimaisena kansakuntana.
