Tietokirjailija Matti Wibergin mukaan niin sanotut ”hölynpölytyöt eli bullshit jobit” ovat lisääntyneet viime vuosina työmarkkinoilla.
– Nämä ovat sellaisia työpaikkoja, joissa ei varsinaisesti tehdä mitään tuottavaa, vaan leikitään työn tekemistä ja liki koko työaika käytetään työtä muistuttavaan oheistoimintaan, kuten turhanpäiväiseen kokoustamiseen, tuloksettomiin neuvotteluihin, keinotekoiseen raportointiin, datasyöttämistä varastoon, jota kukaan ei käytä ynnä muuta, Wiberg kirjoittaa Verkkouutisten blogissaan.
Matti Wiberg viittaa amerikkalainen antropologi David Graeberin teokseen Bullshit Jobs: A Theory (Simon & Schuster 2018). Wibergin mukaan pseudotyö on markkinalogiikan vastaista, sillä yksikään voittoa tavoitteleva yritys ei teorian mukaan käytä varoja hyödyttömien työntekijöiden palkkaamiseen.
– Silti nämä työpaikat vain lisääntyvät maataloustöiden ja teollisten työpaikkojen määrän vähetessä.
Wibergin mukaan hölynpölytyö voi olla hyvin palkattua mainion työehdoin. Se on eri asia kuin niin sanottu ”paskaduuni eli McJob”. Sillä tarkoitetaan kehnosti palkattuja ja epämieluisia matalan tuottavuuden työtehtäviä kehnoilla työehdoilla ja vailla etenemismahdollisuuksia.
– Valtaosa niin sanotusta lörpöttelevästä luokasta (chattering class) eli suurten kaupunkien keskiluokkaiset varsinaista tuottamatonta työtä tekevät tyhjäntoimittajat kuuluvat hölynpölyn tuottajiin, Wiberg lataa.
– Huomattava osa tästä joukosta keskittyy viuruamaan niin sanotuista ensimmäisen maailman ongelmista (first world problems) eli valittamaan joutavanpäiväisyyksistä.
Siinä missä hölynpölytyö ei tee maailmaa paremmaksi, voi ”paskaduuni” Matti Wibergin mukaan tehdä.
– Esimerkiksi käymälät on siivottava, jätteet on kerättävä, hampurilaiset on paistettava. Paskaduunin tekijä voi hyvin palvella hölynpölytöihin palkattua, kuten esimerkiksi siivooja, joka siivoaa hölynpölytyöntekijän toimistoa, hän muistuttaa.
”Tietävät, ettei tarvita”
Pseudotyön tärkein tunnusmerkki on Wibergin mukaan se, että sen häviämisellä ei olisi kielteisiä vaikutuksia.
– Hölynpölytyötä tekevä tietää, ettei häntä oikeasti tarvita.
Missä nämä työt sitten ilmenevät?
Matti Wibergin mukaan modernit kansantaloudet ovat suurelta osin valtavia hölynpölyn tuottamiskoneistoja.
– Tietointensiivisissä organisaatioissa näitä tehtäviä on runsaasti, sillä työn tuloksellisuuden arviointi ei näissä organisaatioissa ole helppoa. Varsinkin suunnitteluelimissä näitä tehtäviä on, samoin hallinto- ja opetustehtävissä, kunnista seurakuntiin ja liikeyrityksistä yliopistoihin, Wiberg listaa.
– Kaikissa julkisen sektorin virastoissa tällaisesta on merkkejä esimerkiksi joutavina lomakkeiden täyttämisinä, ajankäyttösuunnitelmien laatimisena ynnä muuna sellaisena. Aivan asiallinenkin työ voi sisältää hölynpölyulottuvuuden, kuten esimerkiksi jokainen tutkimusrahoitusta hakenut varsin hyvin tietää jouduttuaan yliraportoimaan tutkimuksestaan jo ennen kuin tutkimus edes on käynnistynyt, hän jatkaa.
Matti Wibergin mukaan näiden pseudotöiden lakkauttamisella on positiivinen vaikutus kansantalouteen, koska lakkauttamisesta säästetyt kustannukset voidaan investoida paremmin tuottaviin kohteisiin.
