Kirjassaan Tuntemattomat Satu Jaatinen selvittelee kaikkea mahdollista Väinö Linnan kirjaan liittyvää. Uutinen on, että jo ennen jatkosotaamme ja Linnan Tuntematonta amerikkalainen Robert E. Sherwood kirjoitti näytelmän There shall be no light, joka kuvasi talvisotaan lähtevää suomalaista nuorukaista Erik Valkosta. Päähenkilön isä on pasifisti, joka ei usko vihollisen väkivaltaiseen vastustamiseen. Pääosaa esitti Broadwaylla nuori Montgomery Clift.
Näytelmää ei ole koskaan suomennettu, ja presidentti Franklin Roosevelt kielsi suositun, USA:ta kiertäneen Pulitzerilla palkitun näytelmän esittämisen japanilaisten hyökättyä Pearl Harboriin 1941. Olisiko käsikirjoitus ollut hankala sotaan valmistautuville suomalaisillekin?
Tuntematon sotilas on muodostunut kansalliseksi, maalliseksi pyhäksi kirjaksi, sen filmatisointi – ainakin Edvin Laineen – esitetään itsenäisyyspäivänä. Monet taiteellisesti orientoituneet tahot ovat hyväksi käyttäneet teosta sen eri muodoissa julkisuuden hankkimisen työkaluna. Uudet näkökulmat ovat hätkähdyttäneet yhtä paljon tai enemmänkin kuin kaikenlaiset marsalkka C. G.E. Mannerheimia käsitelleet teelmät.
Tietokirjailija Satu Jaatinen on julkaissut aiemmin Aku Louhiniemeä käsittelevän teoksen Elokuvaunelmia. Nyt hän on kasannut Tuntemattomien sotilaiden maailmasta paljon sellaista, joka on monelle suomalaiselle ollut tähän saakka tuntematonta.
Aku Louhiniemen ohjaaman Tuntematon sotilas –version menestys on kiistaton. Edvin Laineen elokuvan 2,7 miljoonan katsojaluku on tietysti rikkomatta, mutta yleisön suosio hämmästyttää. Jokaisen Tuntematon-elokuvan edellä ähistiin: ei onnistu, liian kallis. Keskimmäisen version ohjannut Rauni Mollberg kuvaili hänen hankettaan vastustavien eri tasoja: ”Älä rupee”, ”Voi kai sitä itsensä noinkin munata” ja juuri ennen ensi-iltaa: ”Kai se nyt pitää mennä katsomaan”.
Suurimmat vaikeudet Edvin Laineella
Väinö Linnan saatua kirjansa julkisuuteen, sen tyrmäsi Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko Toini Havu. Hän otti jyrkästi kantaa kirjaa vastaan, ja pian osoittautui, että hänet julistettiin väärässä olijaksi. Se masensi Havun, joka vetäytyi syrjään saatuaan julkisen tuomion käsityksistään. Suomeen mahtuu vain yksi, vallitseva päämielipide siitä, mikä on mestaruutta ja mitä sinun ei pidä arvostella.
Edvin Laine kävi neuvotteluja Väinö Linnan kanssa. Laine onnistui muutamassa vaatimuksessaan: elokuvaversiosta jäisi pois niin lotta Kotilainen kuin sotamies Viirilä sekä tämän ampuva eversti Karjula. Nämä karsinnat pehmensivät elokuvan luonnetta. Mutta tamperelaisen kommunistin alikersantti Lahtisen poistamista Linna ei hyväksynyt.
Tuottaja T. J. Särkkä lupasi Linnalle tämän vaatiman miljoonan, mutta tosivaikeudet alkoivat kasaantua, kun Laine yritti puolustusvoimilta saada käyttöönsä miehiä ja kalustoa. Puolustusvoimain komentaja K.A.
Heiskanen päätti, ettei Laine saisi lainaksi yhtään miestä eikä asetta. Syy oli juuri valmistunut sotilasfarssi Majuri maantiellä, jossa näyttelijä Masa Niemi (Pekka Puupään lyhyen kaverihahmon Pätkä esittäjä) pilkkasi puolustusvoimain henkilökuntaa.
Puolustusministeri Emil Skog ja ulkoministeri Johannes Virolainen olivat hekin pelossaan kielteisiä. Urho Kekkonen kävi jopa neuvotteluja Neuvostoliiton suurlähetystössä, jossa käsikirjoitusta luettiin etu- ja takaperin. UKK alkoi lämmetä asiaan, kun oli kuusi kertaa käynyt katsomassa kuvattua materiaalia ilman, että vaati siihen muutoksia. Sisäministeri Väinö Leskinen lupasi tukea oveluudella – ei kuitenkaan puolustusvoimilta vaan rajavartiolaitokselta.
Teilattu Tuntematon
Suomessa Tuntematon sotilas on niin kirjana kuin elokuvanakin joitakin kertoja nonsaleerattu, eikä kukaan sen haukkunut ole päässyt viisasten kirjoihin. Esimerkiksi Helsingin Sanomain – elokuva-arvostelijana täysi keltanokka – Juho Hyppö otsikoi sivun mittaisen teilauksen: ”Tuntematon on turha”. Pitkälle jo yli miljoona suomalaista on hänen kanssaan eri mieltä.
Toinen tyrmäyskummajainen oli ilmestynyt jo vuonna 1985 Hämeen Sanomiin, kun lehden päätoimittaja täytti lehdessään Rauno Mollbergin Tuntemattoman esittelylle varatun suuren tilan toteamalla vain:
”Mollbergin Tuntematon ei ole Väinö Linnan Tuntematon. Tähän tilaan piti tulla itsenäisyyspäiväksi kaunis kirjoitus Mollbergin uudesta elokuvasta Tuntematon sotilas, mutta nähtyäni elokuvan kauneus katosi. Allan Liuhala”.
Ehtymätön lähde
Ei ole kyse vain tusinasta yritysväkeä valmentavista, jotka ovat luennoineet työpaikkojen ihmisistä käyttäen Tuntemattoman henkilötyyppejä: on purnaajia, kiiluvasilmäisiä pomokukkopoikia, on hiljaisia, ylivitsikkäitä, isähahmoja ja pelkureita. Moni ammentaa jo vuonna 1978 ilmestyneen Knut Pippingin teosta Komppania pienoisyhteiskuntana.
Linnan tekstiä pehmennettiin vähentämällä sodan johdon kritiikkiä ja rintamarivouksia. Sota-aikana tuotettiin paljon propaganda-aineistoa, jota jo ennen jatkosodan loppua häivytettiin. Kun tappio läheni, intoa Suur-Suomesta sordinoitiin, Armas J. Pullan puna-armeijaa pilkkaavat Ryhmy ja Romppainen –kirjat pantiin kieltoon. Jopa velikultien kissa Molotohvi sai uuden Mörökölli-nimen.
Uutta tämän kirjoittajalle oli se, että Tikkakosken asetehtaan Suomi-konepistooli m/31 ”Tikkakosken ompelukone” oli menestynyt vientituote, jonka kysyntä ylitti valmistuskapasiteetin. Entä kuka oli ”Tikkakosken mannekiini”? Tietenkin alikersantti Antti Rokka, joka yhdessä yössä tuhosi aseella kokonaisen vihollisjoukkueen.
Suomen sotahistoria on inspiroinut monenlaista yrittäjää. Mannerheim-elokuvalla kerättiin kosolti rahaa, mikä koitui vain erään hollywoodilaistuneen ohjaajan hyödyksi. Kansallisteatteriin produsoitiin Tuntematon, jossa Linnan vitsejä lausuttiin pesukoneiden moukaroinnin säestyksellä. Monia tuotoksia voisi hyvin nimittää oheistoiminnaksi, josta Linna saattaisi jopa hymähtää.
Satu Jaatinen: Tuntemattomat, Suomen suosituimman tarinan monet maailmat. Docendo 2018.
