Kristiina Brunila ja Arto Kallioniemi tutkivat opettajankoulutusta, jota myös laajemmin tänä päivänä muokkaa sekä markkinoituminen että individualismi.
– Koulutuspolitiikka ja tasa-arvopolitiikka ovat olleet kuin kaksi eri maailmaa, Brunila kertoo Helsingin yliopiston tiedotteessa.
Brunilan ja Kallioniemen mukaan koulutuksessa tuotetaan tiedostamatta eriarvoisuutta samaan aikaan, kun kasvatuksen ja koulutuksen tavoitteena on ollut edistää tasa-arvoa.
– Yksi räikeimmistä esimerkeistä on koulutusjärjestelmän poikkeuksellisen vahva sukupuolittuminen tyttöjen ja poikien aloihin, mistä Suomi on saanut EU:ltakin noottia useamman kerran. Käytäntömme varhaiskasvatuksesta aikuiskoulututukseen ovat edelleen hyvin vahvasti sukupuolittuneita, Kallioniemi toteaa.
Brunila ja Kallioniemi tuovat esille opettajiksi opiskelevien esseitä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta vastikään julkaistussa kansainvälisessä artikkelissaan Equality Work and Questioning the Persistency of Heteronormativity in Teacher Education.
Opiskelijat kertovat artikkelissa myös, millaisia ajatuksia näitä teemoja käsittelevä kurssi oli heissä herättänyt. He kertoivat havahtuneensa kurssin aikana ymmärtämään, miten tärkeitä sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat ja miten paljon opettajana pystyy vaikuttamaan asioihin.
Samalla he kertoivat, että kurssi oli ainoa kerta, jolloin aiheita käsiteltiin.
Brunila ja Kallioniemi muistuttavat, että jos opettajankoulutuksessa ei huomioida laajempia yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja eriarvoisuuteen liittyviä näkökulmia, koulutus on väistämättä kapea-alaista ja yksilöön suuntautuvaa. Silloin koulutuksesta voi myös unohtua, että yksilöt, kuten oppijat ja opettajat, ovat yhteiskunnallisia ja kulttuurisia toimijoita.
Brunilan ja Kallioniemen mukaan heidän tutkimuksensa osoittaa, että tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta huomioimalla pystytään koulutuksessa vastustamaan markkinoitumiseen liittyvää individualismia ja kapeasti yksilöihin, oppijoihin keskittyvää opetusta.
– Näiden teemojen huomioiminen tarkoittaa myös väistämättä keskustelua siitä, mikä on koulutuksen paikka yhteiskunnassa ja millaisia arvojärjestelmiä vahvistamme, Brunila toteaa.
