– Se on osa Pohjois-Atlantilta Fennoskandian pohjoisosien kautta aina Mustallemerelle ja Välimerelle asti ulottuvaa potentiaalista lännen ja Venäjän kitkapintaa. Tarkemmin Suomi on osa Itämeren turvallisuuspoliittista näyttämöä, josta on vuoden 2014 jälkeen kehittynyt yksi Naton ja Venäjän välisistä mahdollisista polttopisteistä, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Matti Pesu kirjoittaa tviittiketjussaan, jossa hän pohtii Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen liittyviä kysymyksiä.
Pesu toteaa, että Suomi on myös osa Arktisen alueen turvallisuuspoliittista areenaa.
– Sen strateginen merkitys kumpuaa yhtäältä Venäjälle elintärkeästä Kuolan niemimaasta ja toisaalta Pohjois-Atlantin tärkeiden merireittien hallinnasta.
Tutkijan mukaan Suomen alue on herkkä niin kutsutulle horisontaaliselle eskalaatiolle eli riski Naton ja Venäjän muualla alkaneen konfliktin leviämiselle Suomen lähialueille on toisin sanoen suuri.
– Tästä asetelmasta Suomi ei millään linjavalinnalla pysty rimpuilemaan irti. Tämä on myös syy, miksi en näe klassista liittoutumattomuuspolitiikkaa realistisena vaihtoehtona. Vaikka Suomi tekisi itsestään ”vaarattoman”, sen alueella on silti sodassa välinearvoa suurvalloille, erityisesti Venäjälle. hän kirjoittaa.
– Suomen asema suhteessa sen turvallisuusuhkaan Venäjältä on lisäksi epäsymmetrinen. On luonnollista, että hankalassa asemassa sijaitsevana pienvaltiona Suomi etsii turvallisuuspoliittista selkänojaa (pidäkelisää) ja mahdollisuuksia saada sotilaallista apua, Pesu jatkaa.
Hän huomauttaa, että sotilaallisen selkänojan hakeminen ei välttämättä tarkoita sotilasliittoon liittymistä. Mahdollinen konfliktin ajan yhteistyö voi hyvin tapahtua ilman liittosopimuksia.
Pesun mielestä Suomella on kaksi realistista vaihtoehtoa.
– Syvempi sotilaallinen yhteistyö Naton ulkopuolella. Ytimessä kumppanuudet Ruotsiin, Norjaan ja Yhdysvaltoihin (+ Nato-kumppanuus ja JEF). Toiseksi Nato-jäsenyys ja kumppanuuksien jatko. Niiden tarve ei katoaisi mihinkään, hän arvioi.
Pesu huomioi, että vuoden 2014 jälkeen Suomi on syventänyt sotilaallista yhteistyötään.
– Yhteistyön ytimessä on ollut pidäkkeen kasvattaminen ja edellytyksien luominen sotilaalliselle yhteistyölle myös sodan aikana. Liittoutumattomuudeksi Suomen politiikkaa ei voi enää kutsua.
– Suomen intressi on ollut hakea lisää turvallisuuspoliittista tukea. Ulkovaltojen näkökulmasta Suomen puolustuskyky ja yhteistyö sen kanssa joko vahvistavat niiden turvallisuutta (Ruotsi, Norja) tai edesauttavat niiden kykyä suoriutua alueellisista puolustusvelvoitteistaan (USA+Nato).
Pesun mukaan Suomen vaikea asema on myös siunaus.
– Kertaakaan sen historiassa Suomella ei ole ollut yhtä hyviä mahdollisuuksia turvallisuuspoliittisen selkänojan tavoitteluun, hän huomauttaa.
Pesun katsoo, että Suomen puolustusyhteistyössä on ollut kaksi perusoletusta.
– Suomen puolustuskyky tekee siitä kiinnostavan kumppanin. Tai siis sen kyky pitää alue omassa hallussaan palvelee sen kumppanien intressejä. Toiseksi sodan ajan yhteistyö voi syntyä ilman liittosopimuksia. Sotilaallisella yhteistyöllä on keskeinen rooli Suomen selviytymisessä, eikä se ole perustunut liittosopimuksiin.
Pesun mielestä Suomen nykyinen linjaratkaisu ei ole riskitön.
– Vaikein olisi tilanne, jossa sotilaallinen konflikti rajautuisi vain Suomeen eikä uhkaisi sen naapurimaita ja Natoa. Lisäksi konfliktissa puolustustoimien yhteensovittaminen ad hoc -pohjalta voi olla haasteellista.
Jos Suomi tavoittelee sodan ajan sotilaallista yhteistyötä, niin miksi se ei ole liittynyt Natoon? Siihen on ollut Pesun mukaan kolme syytä: julkinen mielipide, toimivien Venäjä-suhteiden ylläpito sekä alueellisten jännitteiden ja eskalaatioriskin hallinta.
– Tekijät ovat nyt voimakkaassa muutoksessa, Pesu muistuttaa.
Tutkijan mukaan Suomen Nato-jäsenyydestä olisi kaksi merkittävää hyötyä verrattuna nykylinjaan.
– Suomi olisi osa kollektiivisen puolustuksen sopimusjärjestelyä, jossa on pelissä valtioiden arvovaltaa. Jäsenyys vahvistaisi nykyisten kumppanien intressiä puolustaa Suomea eli liittolaistaan. Toinen on puolustussuunnittelu. Nyt Suomen mahdollinen sodanajan yhteistyö tapahtuisi ad hoc -pohjalta. Suunnitelmat helpottaisivat sodanajan yhteistyön syntymistä.
Pesu summaa Nato jäsenyyden hyödyt: kaikki, mitä Suomi tekee yhteistyön puitteissa nyt, voitaisiin Naton jäsenenä tehdä paremmin.
Riskinä Venäjän vastatoimet
Natoon liittymisen merkittävin riski olisi Pesun mukaan Venäjän vastatoimet, jotka voivat sisältää kaikkea kyberhyökkäyksistä pakolaisvirtojen ohjailuun ja taloudelliseen sekä sotilaalliseen painostukseen.
– Venäjä voi halutessaan tehdä Suomen olon tukalaksi. Riski vaatii perusteellista varautumista.
– Toinen riski liittyy jäsenyysprosessiin. Jokaisen Nato-maan on tuettava Suomen jäsenyyttä. Prosessin kariutuminen olisi katastrofi.
Pesun mielestä juuri nyt akuutin kriisin aikana, jonka kestoa ei tiedetä, Nato ei halua tuplata Venäjän rajaansa eskalaation pelossa. Tätä Suomen valtiojohto on viestinyt.
Pesu jatkaa, että Nato on kuitenkin linjannut, että avoimien ovien politiikka jatkuu.
– Jossain vaiheessa sen intressi voi olla asian osoittaminen. Kyse on siis ajoituksesta. Suomi tarvitsee prosessissa koko liittokunnan – erityisesti Yhdysvaltojen, Saksan, Britannian ja Ranskan vakaan tuen, jolla on myös prosessin riskejä vähentävä vaikutus.
Pesun mukaan riskien lisäksi jäsenyyteen liittyy epävarmuustekijöitä. Näitä ovat muun muassa se, että Nato seisoo ja kaatuu Yhdysvaltojen sitoutumisesta.
– Eurooppalaisten omat kyvyt eivät ole riittäviä. Nato-jäsenyyden lisäarvo nimenomaan pääsy Yhdysvaltojen sopimusliittolaiseksi. Muuten ei jäsenyys ole riskin väärti.
Tutkijan mielestä epävarmuustekijä on myös Naton päätöksentekokyky tilanteessa, jossa (on) sodanuhka ja ydineskalaation riski.
– Nato on monenkirjava ja 5. artikla jättää tulkinnanvaraa. Kaikki Nato-maat (eivät) pidä Venäjää turvallisuusuhkana, mikä vaikuttaa Naton toimintakykyyn, mukaan lukien puolustussuunnitteluun.
Matti Pesun oman näkemyksen mukaan Suomen siirtyminen kollektiivisempaan puolustukseen ja lopulta Nato-jäsenyyteen on Suomen asema huomioiden perusteltua.
– Lisäarvo ei kuitenkaan (ole) niin merkittävä, että Suomen kannattaisi altistaa itsensä huomattavaan riskiin jäsenyyttä tavoitellessa. Ajoitus (on) a ja o.
1. HETI NATOON! Vai kenties myöhemmin? Vai ei ehkä ollenkaan? Seuraa pitkä telegrammi Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen liittyvistä kysymyksistä ja vähän muustakin. #turpo
— Matti Pesu (@PesuMatti) March 10, 2022
