War on the Rocks -sivusto jatkaa 1990-luvun Nato-traumojen läpikäymistä, josta Verkkouutiset kertoi tässä, katsomalla myös Suomen ja Ruotsin tilannetta. Pohjoismaiden tunnetuinta puolustusblogia pitävä majuri Carl Bergqvist on laatinut sivustolle perusteellisen katsauksen maiden sotilashistoriaan.
”Syy (Natoon) liittymättömyyteen on osin kysymys identiteetistä. Molemmilla mailla on voimakas julkinen narratiivi joka tukee liittoutumattomuutta ja jopa puolueettomuutta, vaikka julkinen tuki Naton jäsenyydelle on lisääntynyt viimeisinä muutama vuotena, erityisesti Ruotsissa. Molemmat maat myös ymmärtävät että olisi eduksi hakea samaan aikaa välttääkseen provosoimasta voimakkaampaa Venäjän reaktiota. Kun Suomi allekirjoitti isäntämaasopimuksen Naton kanssa 2014, se meni pehmeästi läpi, ilman ulkoista vaikutusta. Ruotsissa kuitenkin Venäjä yritti vaikuttaa Ruotsin turvallisuuspalvelun mukaan sopimuksen ratifioinnin keskusteluun”, hän kirjoittaa.
Bergqvistin mukaan kaksi maata jatkavat tiellä, jossa ne syventävät omia puolustuksiaan, ylittämättä Nato-jäsenyyden rajaa. Kahdenvälinen yhteistyö hänen mukaansa tuo kaikuja historiasta: puolustusyhteistyön myötä Ruotsilla on jälleen kerran pitkä maaraja Venäjän kanssa ja Suomen täytyy suunnitella merioperaatioita eteläisellä Itämerellä.
”Lopulta kysymys on, voiko Natossa syntyä konsensus hyväksyä Suomi ja Ruotsi uusiksi jäseniksi. Suomen asema Venäjän vieressä ja jälkimmäisen geostrateginen kyky iskeä toisessa aallossa ydinaseilla voi olla liikaa kestettävää eräille Naton jäsenmaille, jotka pelkäävät Moskovan provosoimista. Venäjän kiinnostus etupiiriään kohtaan ei ole uutta, mutta pohjoismaiden tapauksessa panokset ovat eräällä tavalla kovemmat. Suomella on raja suoraan Kuolan niemimaalle, jossa on enemmistö Venäjän toisen aallon ydinasekyvystä sukellusveneiden ballististen ydinaseiden muodossa”.
Ruotsalaismajurin mukaan Ruotsi ja Suomi jatkavat läheisen kumppanuuden politiikkaa Naton kanssa hakematta jäsenyyttä.
”Moskovan täytyy aina ottaa huomioon, että jos se toteuttaa kunnianhimojaan liian voimakkaasti, saattavat kaksi maata lopulta hakea Naton täyttä jäsenyyttä”.
