The Economistin toimittaja Edward Lucas on urallaan tehnyt monia tiedustelupaljastuksia. Hänen kirjansa The Snowden Operation: Inside the West’s Greatest Intelligence Disaster arvostelee kuitenkin rankasti NSA-paljastaja Edward Snowdenin toimintaa.
Kirjassa ei hyväksytä Snowdenin esittämistä pyhimyksenä, joka jalosti toimi totuuden ja läpinäkyvyyden puolesta.
”Minun käsitykseni on, että Snowden on ’hyödyllinen idiootti’. Salaisten dokumenttien varastamista ja julkaisemista ei tulisi nähdä sankarillisena kampanjana, vaan holtittomana tekona, joka on vaarantanut turvallisuuttamme ja antanut aseita vihollistemme käsiin”, kirjassa todetaan.
Hyödyllinen idiootti -termi on Leniniltä, jonka on väitetty nimittäneen siten Neuvostoliittoa lapsellisuuttaan auttaneita läntisiä ihmisiä.
Lucasin mukaan Snowdenin paljastukset heikentävät Amerikan suhteita ja turvasuhteita liittolaisiinsa erityisesti Euroopassa, rapauttavat läntisen yleisen mielipiteen luottamusta maidensa turva- ja tiedustelupalveluihin, heikentävät lännen asemaa muun maailman silmissä ja halvauttavat läntisiä tiedustelupalveluita.
”Sattumalta ne ovat kaikki myös Kremlin prioriteetteja: jos Vladimir Putin kirjoittaisi työlistan virkailijoilleen, siinä olisi kaikki nuo viisi kohtaa”, Lucas toteaa.
”Yritti rampauttaa”
Kirjassa käydään läpi journalistien epämukavuutta dokumenttien suhteen. Niitä on jo pitkään julkaistu muun muassa The Guardian -lehden johdolla. Tietoja ei voida tarkastaa eikä syventää, ja niiden julkaisijoilla on poliittinen agenda.
Lukuisat ”paljastukset” – myös esimerkiksi tuore Angry Birdseja koskeva ylimalkainen uutinen – tulevat tiedustelualan sisäisistä PowerPoint-esitelmistä. Tiedot ovat epäselviä ja usein vanhentuneita. Erilaisten koodinimien kontekstia, kohdetta tai edes todellista sisältöä ei tiedetä.
Edward Lucasin kirjassa Snowdenia nimitetään sabotööriksi ja fanaatikoksi, joka otti lain omiin käsiinsä. Hänen monia lausuntojaan ihmetellään ja osoitetaan vääriksi.
Edward Snowden on todennut, että hän olisi voinut salakuunnella työpöydältään ketä tahansa. Lucasin mukaan avainsanat ovat ”olisi voinut”, sillä samalla tavoin ”olisi voinut” myös sytyttää pöytänsä tuleen. NSA ei kuitenkaan olisi hyväksynyt kumpaakaan toimintaa.
”Varsin tarpeettomat vahingot, joita Snowden aiheuttaa, vaikeuttavat sen uskomista, että hänen tarkoituksensa oli vain paljastaa vääryys. Näyttää paljon todennäköisemmältä, että hän yritti rampauttaa NSA:n ja sen liittolaiset ja vahingoittaa Amerikan asemaa maailmassa”.
”Kaikki tämä vahinko, tietenkin, sopii Venäjälle”, Edward Lucas huomauttaa.
”Kukaan ei ole todistanut, että NSA tai (brittien) GCHQ rikkoi lakia vakavasti ja tahallisesti”, hän jatkaa.
Vakoilua harjoittavat jopa rutiininomaisesti kaikki maailman maat, jotka siihen pystyvät. Lucas muistuttaa Ranskan laajentaneen netin seurantaa joulukuussa 2013 vain muutama viikko sen jälkeen kun maa tuomitsi NSA:n väitetyt toimet. Der Spiegel kirjoitti 2008, että Saksan sotilastiedustelu voi kuunnella koko maailmaa.
Ruotsi tiesi
Kirjassa käsitellään pitkään Ruotsin signaalitiedustelu FRA:ta, jonka yhteistyön NSA:n ja brittien GCHQ:n kanssa ”snowdenistat” erityisesti tuomitsivat.
Edward Lucas selostaa kärsivällisesti, että tiedustelu- ja turvayhteistyö toisen maan kanssa on tavallista ja hyödyttää molempia. Hänen mukaansa kritiikki olisi reilua, jos tiedustelua tehtäisiin esimerkiksi kaukaista tai merkityksetöntä kohdetta vastaan, mutta niin ei ole.
Ruotsi haluaa tietää mitä Venäjä tekee ydinaseineen vastapäätä Kaliningradissa ja mitä Virossa, Latviassa ja Liettuassa tapahtuu, mutta Ruotsilla ei ole vakoilusatelliitteja tai Amerikan varoja. Siksi maa tekee yhteistyötä.
”Äskeinen vinkki Ruotsin FRA:lta hälytti Suomen pitkälle kehittyneestä Venäjän kyberhyökkäyksestä sen ulkoministeriöön”, kirjassa huomautetaan.
Lucasin mukaan Snowdenin puolestapuhujat eivät ole osoittaneet, että esimerkiksi ruotsalaisten yksityisyyttä olisi loukattu. Sen sijaan yhteistyö tuomitaan, vaikka kyse olisi terroristien vastaisesta toiminnasta.
Edward Lucas on vastannut tavallaan ennakolta myös tuoreisiin väitteisiin NSA:n teollisuusvakoilusta, jonka USA:n lait kieltävät. Hän huomauttaa, että Venäjän energiayhtiöt ovat todellisuudessa poliittisia yksikköjä, mustan rahan hoitajia ja osa maan ulkopolitiikkaa.
Lucasin mielestä on mahdollista, että Snowden teki suunnitelmansa omin päin ja kunniallisin, joskin erehtynein motiivein. Mutta Lucas ihmettelee, että läpinäkyvyyden puolestapuhujan nykyinen elämä Moskovassa on salaisuuksien peittämää.
Kukaan ei tiedä, missä Snowden on töissä. Hän tapaa vain kannattajiaan. ”Mikään ei innosta luottamaan siihen, että hän olisi vapaa agentti”. Painajaisvaihtoehto sen sijaan on, että Snowden on pelinappula jatkuvassa vihamielisessä tiedustelusodassa.
