Sitra julkisti Liisa Hyssälän ja Jouni Backmanin raportin Kansanvallan peruskorjaus. Raportti on kokeneiden poliitikkojen tärkeä avaus suomalaisen demokratian eli kansanvallan kehittämiseksi. Raportti sisältää monia asioita, joita ei voi ohittaa olankohautuksella, sillä demokratiamme vaatii kasvojenkohotuksen.
Raportissa nostetaan esiin siirtyminen listavaaleihin. Tässä asiassa olen ollut hyvin vahvasti asian vastustaja, mutta mielipiteeni on muuttunut. Keskeisin syy ei kuitenkaan ole ollut raportissa mainittu vaalikampanjojen kokojen kasvaminen, vaan se, että nykyinen malli tekee vaaleista äänestäjälle erittäin epäselvän. Suomessa vaaleissa on yksinkertaisesti liian monta vaihtoehtoa.
Puoluesihteerinä toimiessani, useiden vaalien ehdokasasettelua rakentaessani, yksi keskeisimmistä päämääristäni oli se, että jokaiselle äänestäjälle luodaan mahdollisuus äänestää puoluetta. Tämä tehdään siten, että vaikka puolueella on tietty linja, ehdokasasettelun avulla luodaan tilanne, että ehdokkaissa on äänestettäviä myös niille, jotka ovat puolueen linjaa oikeistolaisempia ja niille jotka vasemmistolaisempia. Ja samalla periaatteella myös muissa asioissa. Enkä ollut tässä yksin, vaan jokainen järkevästi toimiva puolue käyttää samaa strategiaa. Yksinkertaistetusti oikeistolaisin demariehdokas on selkeästi oikeistolaisempi kuin vasemmistolaisin kokoomusehdokas.
Ehdokaskeskeinen vaalitapa on johtanut siihen, että ehdokasasettelu on Suomessa vaalituloksen kannalta monesti jopa oleellisempaa kuin puolueiden vaaliohjelmat. Ehdokaskeskeinen vaalitapa johtaa myös siihen, että ehdokkaan kovin kilpakumppani on toinen oman puolueen ehdokas. Siksi jokainen ehdokas tekee kaikkensa erottautuakseen näistä kilpailijoista. Tämä taas johtaa siihen, että äänestäjän kannalta esimerkiksi Helsingissä eduskuntavaaleissa vaihtoehtona ei ole kahdeksan puolueen linja vaan 200 eri poliittista linjaa, ehdokkaiden linjat.
Mihin tämä johtaa? Pettymyksiin ja epäselvyyteen. Kun äänestäjä on löytänyt itselleen sopivan ehdokkaan, hän äänestää ehdokasta. Mutta koska äänet menevät puolueen listalle, valitut ehdokkaat voivat lopulta olla aivan eri mieltä kuin ehdokas, jota hän on äänestänyt. Ei ihme, että kansalaisilta menee usko siihen, että äänestämällä voi vaikuttaa.
Jotta asia ei olisi yksinkertainen, on samaan aikaan kuitenkin muistettava, että henkilöt tekevät politiikasta kiinnostavaa ja luovat vaalien tarvitsemaa kilpailutunnelmaa. Tämä näkyy erityisesti presidentinvaaleissa, joissa äänestäjän kuluttajansuoja on kuitenkin vahva: ääni menee sille ehdokkaalle, jota äänestäjä äänestää ja vaihtoehtoja on ymmärrettävä määrä.
Onko sitten keinoa ratkaista tämä ongelma? On. Saksassa käytetty vaalijärjestelmä, jossa äänestäjällä on kaksi ääntä, yksi ehdokkaalle ja yksi puolueelle.
Suomeen sovellettuna se tarkoittaisi sitä, että puolet eduskunnasta valittaisiin suoraan sadasta yhden hengen vaalipiireistä, joista eniten ääniä saanut valitaan eduskuntaan. Tällöin ensimmäisellä äänellä käytäisiin jokaisessa vaalipiirissä oma pieni presidentinvaali, ja ääni menisi varmasti sille ehdokkaalle, jota äänestäjä on äänestänyt.
Toisella äänellä taas äänestettäisiin sitä puoluetta, jonka poliittista linjaa kannattaa. Tätä kautta eduskunnan puolet eduskunnasta valittaisiin puolueiden asettamilta listoilta, joiden avulla eduskunnan kokoonpano tasattaisiin vastaamaan vaaleissa annettua ääntenjakaumaa. Tämä pakottaisi puolueet tekemään vahvemmat vaaliohjelmat ja tuomaan kantansa avoimemmin esiin.
Kansalaisten on kyettävä tekemään vaaleissa todellisia valintoja tulevaisuuden politiikasta. Siksi on päästävä eroon ehdokasasetteluun liittyvästä taktikoinnista ja sen luomasta epäselvyydestä. Saksan vaalitapa toisi jokaiselle kaksipuoluemaiden tapaan oman alueensa kansanedustajan ja samalla pystyttäisiin pitämään kiinni monipuoluejärjestelmään kuuluvasta poliittisten vaihtoehtojen monipuolisuudesta.
