Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Lauri Holapan mukaan useimmilla korkean tulotason ja monilla keskimääräisen tulotason valtioilla on halutessaan mahdollisuus sivuuttaa luottomarkkinoiden vaikutusvalta rahoittamalla julkisia menoja oman keskuspankkinsa antamilla luotoilla.
– Tällä hetkellä keskuspankkirahoituksen käytölle on monissa maissa useita poliittisia tai juridisia esteitä, mutta mikään ei estä tällaisten lakien tai normien muuttamista, hän toteaa yliopiston tiedotteessa.
Perinteisen näkemyksen mukaan valtioiden tulee toteuttaa luottomarkkinoita tyydyttävää talouspolitiikkaa, jotta valtionlainojen korkotaso ei nouse kestämättömäksi. Holappa osoittaa tuoreessa väitöstutkimuksessaan, että näin ei monissa tapauksissa kuitenkaan ole.
Keskuspankkirahoitusta vastustetaan yleensä, koska sen odotetaan johtavan väistämättä hyperinflaatioon. Holapan tutkimuksen mukaan tämä näkemys nojaa kuitenkin useisiin kyseenalaisiin talousteoreettisiin oletuksiin.
– Näiden oletusten mukaan talouden tuotantokuilu sulkeutuu väistämättä pitkällä aikavälillä eikä kokonaistuotannon tai työllisyyden tasoa ole mahdollista pitkässä juoksussa parantaa lisäämällä kokonaiskysyntää, Holappa kertoo.
Väitöskirjan mukaan tällaiset oletukset pohjautuvat kuitenkin mekanismeihin, jotka eivät sovellu nykyaikaisen rahatalouden analysoimiseen.
– Myöskään empiirinen näyttö ei tue väitettä, jonka mukaan valtioiden keskuspankkirahoitus väistämättä tai lähes väistämättä johtaisi hyperinflaatioon tai muuhun taloudelliseen katastrofiin, Holappa muistuttaa.
Valtioiden talouspolitiikka kohtaa useita ulkoisia rajoitteita. Esimerkiksi pitkään jatkuneet vaihtotaseen alijäämät voivat heikentää valuuttakursseja ja vaikeuttaa tärkeiden ulkomaisten hyödykkeiden hankintaa. Holapan mukaan kuitenkin näistä rajoitteista huolimatta luottomarkkinatoimijoiden valtaa ja kykyä ehdollistaa valtioiden talouspolitiikkaa usein liioitellaan.
Valtioiden rahapoliittisen suvereniteetin aste vaikuttaa Holapan mukaan huomattavasti niiden mahdollisuuksiin toimia luottomarkkinoista riippumatta. Vahvasti rahapoliittisesti suvereeneja valtioita ovat ne, jotka laskevat liikkeelle oman valuuttaansa, ovat velkaantuneet pääasiassa omassa valuutassaan sekä nojautuvat kelluvaan tai joustavaan valuuttakurssijärjestelyyn.
– Sen sijaan esimerkiksi Suomi ja muut euroalueen jäsenvaltiot ovat huomattavasti rahapoliittisesti suvereeneja valtioita riippuvaisempia luottomarkkinoista, Holappa toteaa.
Holappa väittelee keskiviikkona 26. toukokuuta Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta The Bond-Market-Power Fallacy.
